IRC-Galleria

Niille jotka ei, osaa avaa suutaa, syvälle vajoo himas tuskissaa huutaa
Pään sisäl, su oma pahin vihollinen, joka ilta toivoo et tää ois päivist viimene
Naru kaulas, uutee aamun heräät, selkä seinää vaste, joudut ittes kerää
Toiset löytää ratkasun, toiset tarttuu flindaa
Psyykelääkkeil pystyy taas griinaan
Muutama frendi lähti oman käden kautta, syyttää en voi, mut olisin halunnu auttaa
Mietit syytä elää, mieli alkaa karaistuu, ikinä ei oo myöhäst löytää jotai joka samaistuu, nostaa sut ylös kuopast, jonka ite byggasit
Mikää ei muutu vaik sillalt alas hyppäiski
Viikate kaulas, aika skarppaa, älä luovuta nii tajuut et oot vahvempi ku koskaa!

oon miettiny useit vuosii
mut en saa itteeni kuosii
kaikki paska mut musertaa
kun kukaan ei voi olla rehellinen
kaikki vaa kusettaa vittu
ku en jaksais enää jos vain
voisin täst painajaisest herää

en tiedä mis oon enää, en tiedä mihin mennään
tai mis huomen aamul herään jos mä oon ees täällä enää
enkä edes jaksa välittää, kun vaan joskus välillä
sillon kun herään keskel yötä vitunmoiseen tärinään
hädässä budi tunnetaan ja unet saa lääkkeillä
blandaan viinaa jääteellä ja loput voit päätellä
kaks seuraavaa yötä nukkuu unohdukseen mun mukana
enkä enää tunne kipuu, ahdistusta lupaavaa
ja kun mä makaan lattialla kädes bliffi ja henny,
vitut menneisyydestä kun tulevaisuus on menny

ai miks mä valitan, koska mä sitä osaan
ja päädyn naulattuna ristille kärsivän osaan
elämä loskaa, lahkeet paskas joutuu kahlaa
olo tukala, ja ei oo enää mukavaakaan
kun kaveripiirissä viikatemies nostaa kättään

väsyttää liikaa joka päivä tähän samaan herätä,
jos ei tunnu syystä ettei räppi mua elätä
tuntuu et kukaan kokenu tuskaa niinkuin minä,
mut sen on kokenu satoja miljoonia ihmisiä
en koskaan tuu saamaan elämää täydelliseks
aina tunnen itteni jollain lailla kateelliseks,
surulliseks, masentuneeks ja liian väsyneeks,
vihastuneeks, vittuuntuneeks ja maailmaan ärtyneeks
mun maailma on surua, tuskaa ja räppäämistä
enää koskaan ilman tunnetta paperille läppää pistä
musiikkia haluun näyttää mut pitää hengis
maailma on puolet raskaampaa kulkee tän äijän kengis

paska olo edelleen jo kolmat vuotta putkeen
istun kylmäl sillan kaiteel, mä poltan, juon ja itken
huomasin virheeni mut vasta liian myöhään
hassuu miten kaikki voikin muuttuu vaikka yhes yössä
myönnän mun mokat ja tyhmät tarpeeni
nyt kun mietin syvii, tulevii ja menneit
ja mun unelmii hajonneit,
mä alan tajuu ettei mua oo tehty elää vanhaks,
näkee hopeahääpäivii, tuntuu ettei enää jaksa
aika nopeeta käy vähiin
ja kun unikaa ei tuu ilman budii tai bareludii
tuudittaudun haaveiluun, ehkä kohta on paremmin

Oon matkannu pimees missä muut ei oo kävelly
suudellu yksinäisyyttä ja kuolemaa kätelly
Oon laulanu lauluni mis ole ainuttakaa sanaa.
Elän kaupungissa missä ei oo yhtäkään taloo
ainoastaan palava pensas tuo kauduille valoo
Olen kulkenut varjoissa ja hengittänyt yötä
elänyt kuolleena ja heränyt kuoleman myötä
Usko ei oo ollut helppoo kävellä mun kengis
ainoastaan usko toivo rakkaus pitänyt mut hengissä.

Askel ei kanna, pettää maa alta
Ei koskaa pysty tuntuun enää askel paremmalta
Mitä se oli ennen ku kuljin sun kanssasi
Homma oli hanskas mut hukkasin hanskani
En tienyt sillon mitä kaikkea tunsin
Itsestäni vaan välittäväni luulin
Muttei se ollutkaan niin päin koskaan
Nyt olen uppoomassa mieleni pohjaan
Siellä on synkkää, sielä on kylmää
Pahuuteni laittaa rakkauden tyrmään
En pysty tunteen iloa kai koskaan
Siltä se tuntuu, kun maailmani kohtaan

Mun on lähettävä pois, ettii jotain parempaa.
Just nyt mikään ei tee must tääl onnellisempaa,
tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa.
Tai ehkä joku näkeeki, mut en vaa tiedä et kuka,
ja nyt joudun elää sen kaa.
Ja nyt mä haluun vaan, kauas, kauas pois täältä,
haluun vaa ottaa rauhas, ja selvittää päätä.
Pysähdyn ottaa happee, ihan vaan hetkeks
ja taas löydän itteni uudest risteyksest.

mä nää en tulevaisuutta,
mustaa savua, pelkkää hulluutta
ei ole taivalta takas,
tänne jääköön nyt kaikki rakas
ja kaikki muukin, mistä ees välitä
ei ole mitään, enää mä en selitä
nyt aika kääntää selkäni, hyvästit vilkuttaa
ja pikajalkaa vuoren rinteelle kilkuttaa
siellä vielä ryypyt rohkasuks ryypätä
kurkusta alas, enää mitään ymmärrä
mitään mitä teen tai oon tekemässä,
viimeset hengen vedot oon nyt vetämässä
oon valmis hyppyyn, valmiina putoamaan
alas tiputtautuu, mailmasta katoamaan.

tiedän sullon vaikeeta, elämä on sota, ja nyt on aika taistella
sinä ja minä, me ollaan muututtu, perus jannui, vaan liikaa aikaa kulunu
ja mä en myönnä enää ees itelleni et oon ollu kusipää, mut mitä kävi
puolet mun elämäst vaa hävis ku mä en välittäny ja siks ei ollu mitää väliä
jäbän puolesta valmiina taistoon. pidä pää pystyssä, siinä neuvo elämään
mäki aina lupailen, vaikken aina pidä niit, mut sen lupaan, pidän täst jäbäst kii
mennyt on mennyttä, kyllä mä sen tiedän. me ollaan muututtu, en sitä kiellä.
me ollaan erilaisii, kyl meitsi ymmärtää. mä voin muuttuu, lupaan ainaki yrittää
ku nään sut, mitä pitäs sanoo ? oon tyriny, mut tuskin oon ainoo
mikää tätä jäbää ei voi korvata. nostit ylös ku meitsi oli pohjalla
jos joku mättää, voit kääntyy mun puoleen
mä lupaan auttaa jos tarviit apuu, mä tartten sua, enkä haluu et suhu sattuu
sä oot muuttunut, mut niin oon mäki, eile oli helppoo nyt vastas ylämäki
oon ollu kusipää ja ehkä vaikee, ja ehk ny ois aika pyytää anteeks kaikest
mikä meni pieleen, jätin yksin vaik pyysit viereen, enkä tiedä mikä muhun meni
mua kaivattiin, mut mä en huomannu, suolaa haavaan kaatanu
on ollu vaikeet, ei kukaan sitä kiellä. meidät on luotu pysymään yhdessä
mut me ollaan muututtu ja kasvettu erillee, koita vittu tajuta.

Otit sydämen, etkä tyydy sitkään,
tajuan sen, mut ennen pitkään edestään löytää
mitä taakseen jättää.
Et näköjää mun elämäni
kaikest huolimat ollukkaan,
ei näköjään mun elämäni tie
sun vieressäs kuljekkaan.
Mä tyhmä menin suhun lankaan,
ei voi valita ketä rakastaa,
ja nyt on vaan pakko jatkaa,
etkä ikinä enää mua takas saa.
Ja nyt kun näät mun kadulla ni oo ku et tuntiskaa,
käännä päätäs vaan, hyvä niin,
älä vaan tuu lähellekkää mua
et pääse mua enää satuttaan