Alice näkee karvaisia miehiä
Ajoin reistailevalla, huonokuntoisella, vanhalla, hitaalla ja muutenkin kauhean huonolla autonrämälläni kohti Kullinien taloa. Edward oli kutsunut minut heidän taloonsa, sillä Alice oli kuulemma jälleen nähnyt pelottavan näyn tulevaisuudesta. Olin hyvin hermostunut ja kärsin auton hitauden ja kaiken muunkin mahdollisen takia niin paljon, että melkein murhasin itseni matkan aikana.
Lopulta pysäytin autoni Kullinien talon pihaan. Samassa Edward ryntäsi talosta alastomana ja huudahti huojentuneena: "Rakas Bellani! Hienoa että tulit!"
Hän juoksi halaamaan minua, kun astuin ulos vanhasta ja kärsineestä ja kauheasta autostani. Kun hänen jääkylmä vartalonsa kosketti omaani, sanoin järkyttyneenä: "Edward. Sinun vaginasi näkyy. Ja tuntuu."
"Tiedän, rakas hupsu ihmistyttönen. Sinun ei tarvitse aina huomauttaa siitä", Edward sanoi enkelinäänellään. Hän hymyili vinoa hymyään, jonka vinous johtui siitä, että hän oli synnynnäisesti epämuodostunut. "Meidän vämppyyreiden elämä on niin hurjan rankkaa ja kauheaa, että joskus vagina vilahtaa."
Katsoin hänen kullanruskeita silmiään, joissa oli piilolinssit. Hetkeksi unohdin, miten hengitetään. Unohdukseni johtui alkavasta Alzheimerista ja ylipainon aiheuttamista hengitysvaikeuksistani. Painoinhan melkein 30 kiloa.
"Mutta Edward", tajusin yhtäkkiä ja aloin taas kitua sisimmässäni. "Nythän paistaa aurinko! Sinä et kimaltele!"
"Aijaa, ohops, sori", Edward sanoi ja painoi pakarassaan olevaan DISKOVALOT ON-OFF -nappia. Hän alkoi loistaa sateenkaaren väreissä ja hänen anuksestaan alkoi kuulua 80-luvun diskomusiikkia.
"Edward", henkäisin. "Oletko sinä homoseksuelli?"
"En", Edward sanoi ja sitten lensimme hänen helikopterillaan Kullinien talon sisään. Siellä minimaalinen emo-Alice istui lattialla nurkassa järkyttynyt ja kauhistunut ilme kasvoillaan. Siellä täällä lojui tyhjiä viinapulloja.
"Alice järjesti eilen riehakkaat juhlat pornoystäviensä kanssa", Edward selitti. "Hänhän rakastaa juhlien järjestämistä!"
"Vau", henkäisin. Olin sanaton vanhojen viinapullojen vaikuttavuuden ja hienouden edessä.
"Alice, kerro mitä näit", Edward sanoi vakavalla äänellään.
"Näin karvaisia miehiä raiskaamassa itseäni", Alice sanoi surullisena. "He tulevat huomenna. He tulevat huomenna peräreikääni."
"Mutta Alice!" naurahdin helpottuneena. Helpotus johtui sekä havainnostani että siitä, että olin vääntänyt keskustelun aikana kuumat helpotuspaskat pikkuhousuihini. "Sehän on sinun työtäsi! Ei siis hätää!"
"Ai niin, niinpäs onkin!" Alice sanoi innostuneena ja antoi sen kunniaksi minulle tuhat kaksisataa lahjaa ja järjesti suuret kekkerit, joissa kärsin aivan hirveästi ja joissa Emmett