IRC-Galleria

anteeksi kaikille etten ole ollut ahkera päiväkirjan päivittäjä! Mutta on vaan niin paljon kaikkea ettei millään muka kerkeä jotain simppeliä sanomaan.

Kuten otsikosta voi päätellä niin tänään minulla on ollut musta päivä. Aamulla kaikki alkoi niin mainiosti kun voi eli siis kaikki olivat jo lähteneet ja sain syödä aamiasta ihan yksikseni. Sitten jokapäiväisen rutiinin mukaan vein Luken ulos ensimmäisen kerran. Kaikki edelleen ok, kunnes Luke repäisee meikäläisen luureista. Jaahas, siinä meni puhelimen kuuloke-adapteri ja Liljan ainoa mahdollisuus kuunnella musiikkia liikenteessä. JESH. Okei, kotiin rauhoittumaan, otan kuuman kylvyn ja katson Dark Knightia; Jokeri+Batman+alaston minä= rentous. Nooh, zenimäisen tuokion jälkeen Paul tulee kotiin ja alkaa Liljan jokapäiväinen aivopähkinä : miten tehdä ruokaa pojalle joka ei syö kasviksia kun koko talossa ei ole lihaa. Tänään päädyn herkulliseen tomaattipastaan, josta Paul kyllä kaivaa tomaatinpalat pois. JESH. Okei, ulos rauhoittumaan, viedäänpäs Luke taas lenkille. Ilman musiikkia ja raivokkaasti kiskova yli-innokas hurtta, joo ei ehkä maailman rauhoittavin tilanne, joten suuntaan joen rannan metsäpoluille ja päästän Luken irti hihnasta. Kaikki on hetken ihanan hiljaista ja rauhallista.
Sitten ilmestyy herra Pyöräilijä maastopyöränsä ja kypäränsä kanssa ja äkkää Luken, joka on kaukana polulta eikä tosiaankaan herran tiellä. No herra jostain kumman syystä raivostuu ja alkaa karjumaan minulle. suora lainaus " FUCKING UNBELIEVABLE, FUCKING UNBELIEVABLE, FUCK ME!!!!" anteeksi vulgaari kielenkäyttö. Minä seison siinä ihan shokissa ja sitten se onkin jo menny. Siinä vaiheessa vasta iskee että mitäs helvettiä tuo nyt sitten oli??!! Koko loppumatkan mietin että mitä mun olis pitäny sille ukolle huutaa ja kotiin tullessa mua jo kyrsii aikalailla.
Sitten lähdetään viemään Paulia harkkoihin ja kaikki menee taas ihan hyvin. Kotimatkalla päätän käydä katsomassa että saisiko edes Lidlistä kunnon purkkaa ja koko päivän ainoa valopilkku paljastaa itsensä. Lidlissä on meikäläisen 24 pack akryylivärejä ja paljon maalausalustoja alennuksessa, ei tarvitsekaan käskeä äitiä postittamaan maaleja tänne. No iloisesti marssin kassalle ja annan visa electronin kun ei ole käteistä tarpeeksi. Ai ei teille käy visa electron? Ai ei ole missään lähistöllä automaattia. Ahaa, no ei en minä sitten taida ostaa mitään. Menen autolle ja lasken vielä viimeisen kerran käteisvarani. 9 centtiä jaa vajaaksi . HEY COME ON eikö ala jo riittää. Kotimatkalla ajan vahingossa päin punaisia ja huomaan sitten vasta puolivälissä matkaa ettei ole autossa valotkaan päällä. Että sakkolappua odotellessa, varmaan oli kamera niissä valoissa ja kohta tulee postissa sitten meerbuschin poliisilta laskuja. KYLLÄ MUUTEN KYRSII!!!

Hei ja terve kaikille täältä eläintarhasta! Luken (koira) lisäksi täällä on kolme kissaa, vaikka vaan kaksi on kuulemma näiden, mun ikkunan alla on lehmiä, naapurissa asuu varmaan 100 pulua, siis asuu niinkuin kyyhkyslakoissa, eli ei se Kati taida tullakaan käymään ;D. Ihan kummallista kun tällasessa aika tiiviisti rakennetussa pikkukylässä on noin jumalattomasti elukoita. Talo on kuin suoraan ruotsalaisesta sisustuslehdestä, koko alakerta on yhtä avointa aluetta ja vessassa seinän kokoken peili ja valtava amme tietenkin. 4 kerrosta, eikä un kerroksessa asu ketään muuta kun minä ja paulin vesikilpikonna.

Itseasiassa yllättävän rauhallinen tunnelma, tarkistelen viimeisiä pikkujuttuja koneelta, joka on nyt täynnä musiikkia ja leffoja ja varustettu skypellä.Takana surkeasti nukuttu toissayö Villellä ja surkeammin nukuttu yö yhdessä meillä :D pakko silti nukkua yhdessä, vaikkei siitä yhtään mitään tulekaan. Kaikki kamat on tungettu kahteen laukkuun, tilaa ei jäänyt kyllä tippaakaan ostoksille, mutta onneksi tulee tehtyä pari reissua kotiinpäin :) Käsimatkatavarana on ainoastaan ylipakattu läppärilaukku ja muovipussi täynnä ruokaa. Bussi lähtee 9.50., vaihto jkl vaihto lahti, helsinki-vantaalla 15.35. ja lento lähtee 18.00.

Olipas ihanaa olla porukalla viimeistä kertaa :) kyllä nyt on jo aika aloittaa meikäläisen perinteinen matkapahoinvointi, päätti vatsa ja vie viimeisetkin mahdollisuudet saada unta.

Enää 12 päivää Suomi-eloa jäljellä. Monet eri tuntemukset mylläävät päässä: HIRVITYS, innostus, ikävä, HIRVITYS, jännitys, HIRVITYS, HIRVITYS, HIRVITYS :D En kestä tätä odottelua, toisaalta ihanaa kun saa vielä olla kotona, mutta ihan hirveää kun koko ajan ajattelee vaan että kohta pitää lähteä, Itku pääsee. Düsseldorffiin odotetaan sitten paljon vierailijoita, joiden on myös paras saapua paikalle, hulluksihan tässä muuten tulee.