IRC-Galleria

On se aina kiva huomata olevansa niin pirun kiintynyt tähänkin, että on aina pakko vuodattaa ajatuksiaan koko maailmalle. Tosin luulisin ettei näitä niin kovin moni loppujen lopuksi lue. Ja sitäkin harvempi välittää.

Nyt on taas ollut hämmentävä päivä. Tai sinänsä tässä päivässä ei ole ollut mitään ihmeellisempää kuin edellisissäkään, mutta itse olen taas hämmentänyt itseäni katoamalla ja pakenemalla.Jollain tasolla kokee helpommaksi vaipua itseensä ja sulkea maailma kokonaan ulkopuolelle, mutta toisaalta se ei ole pitkän päälle hyväksi.

Olisi mukavaa jos välillä voisi karata syvälle, sulkea ovi todellisuuden ja oman sisimmän väliltä, ja antaa muiden jäädä jonnekin kaukaisuuteen. Mutta nyt tuntuu, että se ovi on jäänyt lopullisesti lukkoon. Tai ainakin sen sulkeminen on käynyt avaamista helpommaksi.

Jotenkin tuntee itsensä niin kliseiseksi taiteilijaksi jonka mielenterveys järkkyy muiden silmissä, mutta itse näkee kaiken aina vain selvemmin mitä syvemmälle pääsee. Mulle on tässä nyt viimeisten kuukausien aikana tolkutettu, että pitäisi saada ote takaisin, tai muuten se on sitten menoa. Ja nyt tuntuu siltä, kuin se meno olisi alkanut. Ja varsin jyrkällä alamäellä jonka pohjalla odottaa jokin. Pitää selvittää vain, että mikä.

Jos joku väittää, ettei oma totuus ole se oikea totuus, ei saisi uskoa. Jokainen rakentaa oman totuutensa, joka on yhtä väärin kuin kaikki muukin ympärillä. Mikään mitä näkee tai kokee ei voi pitää oikeana tai totuutena, suurin osa maailmasta ja elämästä on vain osa mielettömän suurta valhetta. Ja se valhe paljastuu kaikille kun on sen aika. Nyt sen näkevät vain ne jotka oikeasti haluavat ymmärtää ja unohtaa maailman. Amen, menen nukkumaan.