Miten jokin pieni hetki voi jäädä elämään niin voimakkaana mieleen? Tai miten ihan mitätön sana jäädä polttelemaan muistoihin? Tuntuu kuin kaikki merkityksetön olisikin sitä merkityksellisintä. Sitä mistä elämä rakentuu.
Jos toinen sanoo tai tekee jotain, katsoo tietyllä katseella tai vaikka huokaisee tietyllä äänensävyllä, jää se mieleen välillä aivan liiankin pitkäksi aikaa. Välillä se satuttaa, välillää taas innostaa ja kannustaa... Harmillisen usein se jää kylläkin vain kaivertamaan ja härnäämään, laittaa oman mielikuvituksen valloilleen ilman minkäänlaista rajaa... Ja loppujen lopuksi saakin pettyä omien turhien odotusten ja olettamuksien tähden.
Onkohan mahdollista jättää joskus käsittelemättä pieniä letkauksia ja katseita, koettaisi vain sensuroida kaikki epäsuora tietoisuudestaan? Ottaa huomioon vain kaikki rehellinen ja suora, ihan puhdas tieto? Hylätä mielikuvitus ja haaveet, unelmat ja odotukset? Jos kaikki vain loppujen lopuksi satuttaa ja repii mieltä palasiksi, onko mitään järkeä tehdä asiat niin?
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 23.12.
- [Ei aihetta] 06.08.
- [Ei aihetta] 20.03.
- Perhe on PARAS 12.06.
- I buy my crack, my smack, my bitch right... 25.02.
- [Ei aihetta] 08.02.
- [Ei aihetta] 05.02.
- Palaneenkäryä ja Antti Tuiskua: mikä m... 30.01.
- Baby It's new age 20.01.
- But in the end it's still so lonely 19.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (2)
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2010 (9)
- ▶ 2009 (321)
- ▶ 2008 (378)
-
▼
2007 (246)
- ▶ joulukuu 2007 (49)
- ▶ marraskuu 2007 (15)
- ▶ lokakuu 2007 (11)
- ▶ syyskuu 2007 (35)
- ▶ elokuu 2007 (15)
- ▶ heinäkuu 2007 (10)
- ▶ kesäkuu 2007 (28)
- ▶ toukokuu 2007 (8)
- ▶ huhtikuu 2007 (12)
- ▶ maaliskuu 2007 (25)
- ▶ helmikuu 2007 (13)
- ▶ tammikuu 2007 (25)
- ▶ 2006 (35)