IRC-Galleria

Pitääkö mun taas sanoa, että "joo, muutun nyt ihan kokonaan ja elämä alkaa alusta jee vähän superii!"? Öhm, tai sitten ei.

Tietty mulla on sellanen fiilis, kuten varmaan kaikilla, että nyt alkaa uusi luku: kaikki muuttuu. Vuodenvaihteessa on jotain taikaa, se on oikeasti ikäänkuin seuraava sivu kirjasta. Ja tuntuu jännältä ajatella, että jos se olisikin se viimeinen sivu, epilogi. Tai ehkäpä kliimaksi? Ja se ei selviä kuin vain ja ainoastaan katsomalla.

Keskiviikkona aion olla niin päissäni, että voisin vaikka unohtaa kaikki edelliset sivuni. Ehkä ne repeävät tuulessa: se olisi vain helpotus. Voisin vaikka jo valmiiksi pyytää kaikilta anteeksi keskiviikkoa, koska yleensä sanon ja teen kaikkea tosi tyhmää ollessani holtiton. Anteeksi myös kaikki edelliset kerrat, olen oikeasti tosi pahoillani.

Mutta nyt kaikki pitää kivaa ja luovuttamista mietitään vasta ensi vuoden puolella. Viikko on liian lyhyt aika tuhlattavaksi sellaiseen.