Ham. Huokaus. Haluaisin taas niin kovin paljon uusia vatteita. Ja uuden tukan. Ajattelin, että oikeasti ensi kuun tukirahoilla (tai sitten palkalla jos se koskaan tulee) menen kampaajalle ja pistän hiukset niin vaaleiksi kuin vaan saa. Ihan sama kuinka mahottomasti ne kärsii: mä haluan joko vaalean tai punaisen tukan. Tai jonkin ihan muun värisen, mutta ei enää mustaa. En enää vaan jaksa.
Ja voisin ennen sitä pyytää Katjaa vaikka vähän pätkimään näitä lyhyemmiksi, niin, että takaa lyhenee ja edestä jää tämän mittaisiksi (tulee halvemmaksi värjääminen kun on vähemmän hiusta, haa olen fiksu!). Ja sitten sitten, öhm, no niin. Sitten voisin vihdoinkin aloittaa sen kuuluisan paljon puhutun diettini. Ja sitten voisin sen johdosta hoikistua. Ei tekisi pahaa. Haluan vaatekoon yhtä numeroa pienemmäksi, ainakin.
Hamhamham. Toisaalta mitä järkevin vaihtoehto olisi aloittaa se dietti nyt heti. Tai oikeastaan kirjoitusten jälkeen, sitten voin keskittää stressin laukeamisen lenkkeilyyn. Sitten ehtii taas aloittaa juoksemisen ^^ Joggelbyssä on vaan niin ikävän huonot lenkkeilypaikat, että ihan itkettää. Mutta noh, ei saa nirsoilla. Koska mua taas rupesi tänään niin kuvottamaan kaikki ja hrr.