oli valoisaa
ja mulla oli laukussa
yksien tyttöjen kirjoituksia
Heidän seikkailuistaan
ja rakkaudestaan
ja siitä että he eivät
tule toimeen äitinsä kanssa
Odotin raitiovaunua
tästä menee nykyään neljä
itse en koskaan uskalla puhua
muusta kuin raitiovaunuista
Mutta ne tytöt olivat kertoneet
surullisiakin juttuja
ja toisaalta illoista rannalla
jolloin mikään ei voisi olla paremmin
Raitiovainusillalla
oli tungosta
ja mulla oli mielessä
yksien tyttöjen kirjoituksia
Heidän skandaaleistaan
ja rakkaudestaan
ja siitä että he tekivät
pitkiä kävelyretkiä
Katselin sähköjohtoja
ne menevät kadun yllä
itse en koskaan uskalla puhua
muusta kuin sähköjohdoista
Äsken juttelin yhden seiskaluokkalaisen pojan kanssa peleistä ja se selitti mulle vaikka kuinka paljon tietokoneista. Se oli tosi mukava, sellainen joka kaipasi seuraa. Jos pitäisi veikata, niin se olisi juuri se jota muut kiusaavat ja syrjivät. Se kuitenkin tiesi paljon asioista. Tuli hyvä mieli ja jotenkin kaikki se stressi ja painava tunne karisivat harteilta. Ja siihen yhdistettynä hyvä musiikki: mikään ei voisi olla paremmin.
Huomisesta tulee hieno päivä, pakko tulla. En anna minkään mennä pieleen, kuten kaikkilla edellisillä päivillä viimeviikkojen aikana on ollut tapana. Huomenna maalaan sisällä ja ulkona, teen töitä niin paljon kuin sielu sietää. Ja kuuntelen hyvää musiikkia, edelleen. Otan jotain eväitä mukaan, ja en anna kenenkään häiritä. Haluan vaan olla ja säilyttää tämän tunteen: haluan pitää siitä kiinni.
Kaunista: nyt kaikki näyttää kirkkaalta ja kauniilta. Kaikki suru ja kipukin näyttää nyt kauniimmalta kuin koskaan ennen, enkä haluaisi luopua mistään. Ja rakastan isovanhempia <3 Mummi antoi tänään taas paljon tukea mulle ja nyt tiedän mihin suuntaan elämääni rakennan. Tai oikeastaan, miten rakennan. Suunnan löytää vain kokeilemalla, ja sitä haluankin.
"Laita reppu selkään ja lähde maailmalle. Onni samassa lauseessa perheen ja omistusasunnon kanssa ei ole sen kauniimpi kuin maailmalle luotu oma unelma."