Olin juuri kirjoittamassa kuinka ihanaa elämä on, kuinka ihana on istua löhötä kotisohvalla, juoda lämmintä kaakaota, kuunnella Yötä ja ulkona tuivertavaa tuulta, kunnes. Ensin tajusin, että olin unohtanut veden kiehumaan hellalle. Ehdin onneksi pelastaa kattilan viime hetkellä, laitoin nuudelit viimeisiä vetelevän veden joukkoon ja tästä helpottuneena suoraan parvekkeelle tupakalle.
Olin päässyt tupakan puoliväliin ja rentoutuneena nojasin kaiteeseen tuijotellakseni kaunista tähtitaivasta, kunnes tajusin, että siinä kattilassahan oli aivan liian vähän vettä nuudeliannokselle, ja että levy oli vieläkin täysillä. Eli siis seuraavaksi keittiöön palatessani vastassa oli pohjaanpalaneet ja mössöytyneet nuudelit. Ruokaa kuin ruokaa, mikäs siinä.
Sitten avasin mausteseospussin (joo, mulla on tapana laittaa ne vasta lautasella sinne sekaan), ja ymmärsin miksi kyseiset nuudelit olivat olleet alennuksessa: koko mausteseos oli kasaantunut pariksi isoksi kovaksi paakuksi. Noh, samapa tuo.
Tässä vaiheessa luulin jo koettelemusten olevan ohitse. Väärin luulin. Vastoinkäymisistä onnellisesti selvinneenä hymyillen kävelin ruokalautanen kädessä takaisin löhölinnaani. Tietenkin se ihana lämmin kaakao oli lattialla juuri jalkojeni reitillä, joten yksi plus yksi on kaksi: seuraavaksi oli aika käydä keittiöstä hakemassa talouspaperia sotkut siivotakseni.
Onneksi, sillä olin unohtanut levyn päälle.
Kuin pisteenä iin päälle siivottuani sotkut lattialta, istuin puoliksi sohvalle jättämäni nuudelilautasen päälle. Oi kun mainio ja rentouttava koti-ilta <3 Enemmän tälläisiä minulle kiitos.