En tarvitse kyyneliä hukuttaakseni ajatusten virtaa, riittää pelkkä mahdollisuus, tieto, seuraavasta hetkestä ja siitä, mitä tulee tapahtumaan jos en muuta jollaintapaa asioiden kulkua. Silloin on hetki, jolloin on hyvä päättää olla itkemättä. Tai itkeä.
Kuinka vain.
Ehkä voisi vaikka herätä eloon täälläkin. Ehkä se kuolema tosiaan oli vain pääni sisällä. Ehkäpä.
Huomenna voisitte ihmiset paremman tekemisen puutteessa käväistä Virgin Oilissa fiilistelemässä Lapkoa kanssani. Varmasti hieno ilta tulossa, sen aavistan. Sinne sitten, my mates!
