Mun pää ei tykkää tämmösestä. Kun on kokonaan tippunut pohjalle, niin on vaikea päästä ylös. Ja kun on tarpeeksi monta kertaa tarttunut käteen, joka loppujen lopuksi tiputtaa vain takaisin, ei enää uskalla tarttua mihinkään.
Miksi asiat ei vaan menisi helposti, ja mennyt unohtuisi kun napsauttaa sormia?
Mä näin unta, tai en ole edes varma oliko se unta, vai ajattelinko mä vaan. Se oli ihan kamalaa, en varmasti ikinä ole tuntenut niin suurta ahdistusta. Jos oikeasti tulisi tuollanen tilanne, en todellakaan kestäisi.
Ja melkein taas tein sen. Jos sanoisin, että pelkään pelkästään olla itsekseni, niin oikeasti tarkoittaisin sitä.
Joo, hyvää yötä (again...) ja angstista huomenta.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 23.12.
- [Ei aihetta] 06.08.
- [Ei aihetta] 20.03.
- Perhe on PARAS 12.06.
- I buy my crack, my smack, my bitch right... 25.02.
- [Ei aihetta] 08.02.
- [Ei aihetta] 05.02.
- Palaneenkäryä ja Antti Tuiskua: mikä m... 30.01.
- Baby It's new age 20.01.
- But in the end it's still so lonely 19.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (2)
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2010 (9)
- ▶ 2009 (321)
- ▶ 2008 (378)
-
▼
2007 (246)
- ▶ joulukuu 2007 (49)
- ▶ marraskuu 2007 (15)
- ▶ lokakuu 2007 (11)
- ▶ syyskuu 2007 (35)
- ▶ elokuu 2007 (15)
- ▶ heinäkuu 2007 (10)
- ▶ kesäkuu 2007 (28)
- ▶ toukokuu 2007 (8)
- ▶ huhtikuu 2007 (12)
- ▶ maaliskuu 2007 (25)
- ▶ helmikuu 2007 (13)
- ▶ tammikuu 2007 (25)
- ▶ 2006 (35)