IRC-Galleria

Jei, huomenna asuntonäyttö, taas. Tällä kertaa tosin Myyrmäestä Vantaalta, mutta ainakin se on ihan radan vieressä (eli siis Myyrmanni ja sen kenkävarastot ihan lähellä <3). Ja se on iso, 60 neliötä. Puolet suurempi kuin esim. Kallion kaksiot, jotka ovat sen kipeät 30 neliötä. Huokaus, olisi nyt hyvä kämppä ilman mitään ongelmia, ja toivottavasti ei ole paljon hakijoita. Ainakin tuon pitäisi olla yksityisen.

Ja tänään mut herätti jostain koulusta joku sihteeri, joka olis halunnut mut sijaiseksi huomiseksi ja keskiviikoksi. Mutta mulla on huomenna lääkäri juuri samaan aikaan, joten ei tullut mitään. Paska, olisin saanut rahaa. No, katsellaan.

Tänään lähden juoksemaan vihdoinkin, jee, onneksi on hyvä ja kaunis sää.

// Ja mut saa viedä Viroon, aloin lukemaan Stalinin Lehmiä, ja rakastuin taas. En ymmärrä miksi koko lapsuuteni halusin vaan Viroon, ja miksi vieläkin haluan. Estonia in my mind, baby <3

"Niin mahtava on Herrani ja luojani, ja niin otollinen minä olen Herralleni, jonka vahvassa syleilyssä naisenlihani kukoistaa, jos vain tottelen ja kunnioitan Herraani hyvin. Silloin Herrani antaa minulle sen, mitä haluan, täydellisen naisenruumiin, täydellisen minulle, täydellisen Herralleni, täydellisen maailmalle. Ja täydellinen naisenruumis tekee minusta täydellisen naisen. Hyvän naisen. Haluttavan naisen. Älykkään ja kadehdittavan naisen. Sen jota katsotaan. Sen jota ihaillaan. Beauty hurts, baby"

Sanoin, että se lähtee.

Nyt lyhyemmin: mulla ei ole elämää koulun ulkopuolella. Tunnen itseni jo nyt täysin no lifeksi. Toisaalta ei se mitään, nyt jotenkin tuntuu kuin olisi enemmän energiaa etsiä töitä (jos se enää on mahdollista) ja suunnitella muutenkin kaikkea.

Esimerkiksi se tatuointi. Olen niin pitkään miettinyt, että minkä haluan ennen kuin jatkan selkä projektia: haluan, että se on jokin mulle tärkeä, minkä mä oikeasti haluan, ei mikään liian iso, ei liian yksityiskohtainen. Ja kaiken kukkuraksi olen miettinyt, että olisi kiva jos se liittyisi amoraliin. Sitten tuli mieleen, että miksen ota Amojen logoa johkin?

Tuosta voisi sanoa, että ei ole järkeä mitään bändi juttuja tatuoida itseensä, koska ne on aina suurimmaksi osaksi ohimeneviä. Silti tiedän, että vaikka kasvaisin joskus Amoista, niin en koskaan tule unohtamaan tätä vaihetta elämässäni. Ajattelin hakkauttaa sen joko oikean ranteen sisäpintaan tai niskanikamien kohdalle.

Nuunuu, ja nyt mun rottakuume on ihan huipussaan.

O.o

Jo tapahtuu outoja asioita. Ei fasaanit voi seurustella.

Tykkäsin, se oli iso ja valoisa ja nätti eikä edes kallis. Kotikotikotikoti <3 Ai niin, ei saa manata. No perkele, kyllä mä silti saan pitää sitä mun kotina.

Miten niinkin yksinkertainen asia, kuin eksistentialismi voi olla niin vaikea ymmärtää ja selittää? Ja josta tulikin mieleen uni, joka vaivaa vieläkin. Popper selitti jotain neljännestä maailmasta, josta se ei kuitenkaan koskaan puhunut kenellekkään, ja jos olikin maininnut, niin se teoria oli lyöty lyttyyn heti alkukättelyssä. Mua häiritsee kun en tieä mikä on neljäs maailma :D

Tänään toinen asuntonäyttö. Eilinen vähän kusi, parempi onni tänään.

Ja huomen filsa, wäkäwäkädiwää, paniikki.

Nyt saan taas typottaa vaikka kuinka paljon: olen äidinkieleni opiskellut. Tekstitaidosta 3-3-3, eli ei nyt ihan kauhean hyvin loppujen lopuksi, mutta 18 pistettä kuitenkin, ja jos nyt esseestä tulisi edes 40 pistettä, niin... se tekee 58, eli voisi juuri ja juuri ehkä M tulla. Argh, ärsyttää niin jos saan vaan sen C:n, saatana...

Mutta sitten: tänään ensimmäinen asuntonäyttö, hui. Ja se on yksityisen, joten siellä ei pitäisi olla kuin minä ja Teemu. Herttoniemessä, Kettutie 4, ilmoittakaa jos olemme mahdollisia tulevia naapureitasi :D

Haluaisin nyt meille sen oman kämpän, eikö mistään voisi löytyä kivaa ihmistä joka haluaisi vuokrata meille kämpän? Toisaalta se myös edellyttää sitä, että saisin vakiduunin. Kun ei sellaistakaan näytä niin vaan löytyvän. Huoh. Haluaisin niin kauheasti sisustamaan, pakkaamaan ja muuttamaan.

NYT SAATANA LUEN FILSAA KOKO HELVETIN PÄIVÄN JA JOS JOKU SPOTTAA MUT KONEELTA, NIIN KÄYTTÄÄ VOIMAKEINOJA PALAUTTAAKSEEN MUT KIRJOJEN PARIIN. KIITOS.

Iskee paniikki kun en osaa YHTÄÄN mitään ja keskiviikkoon mennessä piäisi kaikki osata. Viddu, koitan ajatella koko ajan, että "ihan sama", mutta ei näköjään onnistu. Haluan pärjätä, haluan olla hyvä koulussa, vituttaa kun en voi olla täydellinen, haluan osata.

Ham. Huokaus. Haluaisin taas niin kovin paljon uusia vatteita. Ja uuden tukan. Ajattelin, että oikeasti ensi kuun tukirahoilla (tai sitten palkalla jos se koskaan tulee) menen kampaajalle ja pistän hiukset niin vaaleiksi kuin vaan saa. Ihan sama kuinka mahottomasti ne kärsii: mä haluan joko vaalean tai punaisen tukan. Tai jonkin ihan muun värisen, mutta ei enää mustaa. En enää vaan jaksa.

Ja voisin ennen sitä pyytää Katjaa vaikka vähän pätkimään näitä lyhyemmiksi, niin, että takaa lyhenee ja edestä jää tämän mittaisiksi (tulee halvemmaksi värjääminen kun on vähemmän hiusta, haa olen fiksu!). Ja sitten sitten, öhm, no niin. Sitten voisin vihdoinkin aloittaa sen kuuluisan paljon puhutun diettini. Ja sitten voisin sen johdosta hoikistua. Ei tekisi pahaa. Haluan vaatekoon yhtä numeroa pienemmäksi, ainakin.

Hamhamham. Toisaalta mitä järkevin vaihtoehto olisi aloittaa se dietti nyt heti. Tai oikeastaan kirjoitusten jälkeen, sitten voin keskittää stressin laukeamisen lenkkeilyyn. Sitten ehtii taas aloittaa juoksemisen ^^ Joggelbyssä on vaan niin ikävän huonot lenkkeilypaikat, että ihan itkettää. Mutta noh, ei saa nirsoilla. Koska mua taas rupesi tänään niin kuvottamaan kaikki ja hrr.