IRC-Galleria

Miksi päätökset on minulle niin hankalia? En vaan voi pistää loppua tietyille asioille ja antaa hetken viedä mennessään... tai no joo, osaan kyllä liiankin hyvin antaa hetken viedä mennessään, mutta tuntuu kuin repeäisin: lähteä lentoon ja olla ankkuroituna maahan samanaikaisesti. Ei varmaan helppoa kenellekään. Välillä vaan on hetkiä ja asioita jotka saavat oikeasti miettimään omaa tyhmyyttäni ja kevytmielisyyttäni ja jotka laittavat epäilemään koko persoonaani.

Tässä on nyt tultu seurattua ulkopuolisena kriisejä laidasta laitaan ja neuvottua päätöksissä sen minkä voin, vaikka todellakaan en ole paras mahdollinen neuvonantaja tässä tilanteessa. Samalla nuo toisten ongelmat nostaa omat pintaan ja raaputtaa vanhoja esille ja blaablaablaa. Tuntuu vain kuin ylikuormittuisin kaikesta ja kohta löydän itseni taas samasta kuopasta kuin pari vuotta takaperin. Ja se ei ole mikään mun lempiosoitteistani.


Itse valitsen tieni
ja askelteni kulun
itse valitsen tieni
jokaisen harhapolun
voi tuleen jäädä makaamaan
se tuskin kannattaa
itse valitsen tieni
joko häviin tai voitan - miten vaan

Pää menee rikki töissä. Ei ehdi muuta kuin ajatella, ajatella, ajatella ja ajatella, ja sitten vielä ennen nukkumaan menoa pitäisi ajatella lisää. Hajottaa ja aika huolella. Onneksi tänään pääsi ihmisten ilmoille ja huomenna Tuskaan. Huoah, jos vaikka Amoral auttaisi.

No need to feel the pain
No need to feel betrayed
No need to feel inane
No need to feel afraid

Wake me up before I die, hold me close
As I gaze upon to the sky, comatose
No reason to survive, I suppose
Wake us up before we die

No need to feel desire
-But I need you with me
No need to feel so small
-But I need to feel secure
No need to feel the fire
-But I need to feel free
No need to feel at all
-But I need to know for sure

MIKSI OLEN SYNTYNYT TÄHÄN SUKUUN JA MIKSI VITUSSA ON OLEMASSA IHMISIÄ JOTKA VAAN EIVÄT OSAA ORGANISOIDA MITÄÄN EIVÄTKÄ PITÄÄ LUPAUKSIAAN? VITTU JOO LOPPUISI JO KESÄ.

Saatana kun Porvoossa on vaan tätä menoa kiukkuisia mansikanmyyjiä, perkele.

Sweet little words made for silence not talk
Young heart for love not heartache
Dark hair for catching the wind
Not to veil the sight of a cold world

Kiss while your lips are still red
While he's still silent
Rest while bosom is still untouched, unveiled
Hold another hand while the hand's still without a tool
Drown into eyes while they're still blind
Love while the night still hides the withering dawn

First day of love never comes back
A passionate hour's never a wasted one
The violin, the poet's hand
Every thawing heart plays your theme with care

Kyrsällä päähän: eilinen oli ihan kamala :DDDD Ja olo on nyt ihan kamala, mutta muuten oli ihan parasta. Hauskaa, kivaa, ihanaa, kipeetä. En ymmärrä miten kukaan onnistuu ajamaan 300km matkan mennessä 6 tuntiin ja takaisin tullessa 8 tuntiin. Tosin minä olinkin kuskina molemmilla matkoilla, että lähdetään siitä, vaikka Ilse ohjasikin meidät harhaan (onneksi, sillä ilsen ajonopeudella ei ehditty niin pitkälle kuin minun nopeudella oltaisiin menty). Mutta syytetään navigaattoria, joka selkeästi vittuuntui meihin, ja ohjasi väärään Jokelaan (Mikkeli ja Joensuu lähestyivät pelottavan nopeasti :D).

Enkä edes melkein nukahtanut rattiin enkä edes melkein ajanut kivaa pientä kolaria enkä edes ollut loppumatkasta niin vitulla päähän että meinasin vaan kääntää auton päin lähintä puuta ja luovuttaa. Ei, oli kivat matkat.

Tämän vuoden itse Nummirock puolestaan oli loistavampi kuin viime vuonna, tai ainakin omalla tavallaan. En ollut överit missään vaiheessa, kävin katsomassa kaikki bändit jotka halusinkin, ja myös niitä joista en koskaan ollut kuullutkaan. Piteissä tuli pyörittyä huolella, ja tulos on se, että mie linkkaan, silmä mustana, keho mustelmilla ja naarmuilla, jokaikinen lihas särkee, napa on ihan kuollut ja tulehtunut ja smiley revitty irti. Ei se mitään, oli hauskaa. Parasta ehkä on se, että muistan aivan kaiken eikä missään vaiheessa ollut mitään krapulan tapaistakaan. Ja Nirvana tribute oli omasta mielestäni paras koko festareilla!

Ja minä haluan paidan, jossa Stalin panee Hitleriä (kiitos Antti ideasta: "miksi ihmessä sä ostit Stalin-paidan?"). Ja haluaisin ehkä takaisin <3

Ai niin joo, ja vieläkin ihan kuningas-olo, kiitos Villen kaverin :DDDD

Nyt Niinaa väsyttää. Pitäisi pakata, käydä kaupassa, ihmistäytyä, käydä Helsingissä Petellä itkemässä tästä lävistyksestä joka tappaa mun suuta aika huolella, ja vaikka mitä. Ja Järvenpäässä pitäisi olla joskus 16 aikoihin tai sen jälkeen, dunno. Ai niin ja tärkein että Alkossa pitää ehtiä käymään. Ja pitää muistaa ostaa tupakkaa.

Juu, Nummirock, täältä tullaan.

Ai niin, sain kunnian ajaa ensimmäisenä, joten oilisi hyvä varmaan olla edes puoliksi hereillä lähtöön mennessä. Sinänsä hyvä, saan sitten nukkua loppu matkan ja olen virkeä kun päästään perille :D

En kestä Last Octoberia yhdistettynä yleisöön, melkein jopa huvituin.

En kestä TD-kirousta:juuri kun ajateltiin, että selvittiin siitä, mutta ei ilmeisesti.

"NYT TULEE PEPPUTAKLAUS!"
"Ei saa tönii rampoja!"
"Mutta et sä ole rampa?"
"Mutta mä olen rammassa kiinni"
"... PEPPUTAKLAUS!"

Wtf?

Ja huomenna töihin. Sitten Nummeen. Sitten töihin, sitten Tuskaan, sitten töihin, sitten Ruissiin sitten töihin ja arggh hajoooon... Niin no sitten Norjaan.

AI NIIN JOO JA LUOJA EI VOI EDES JUFFIA KESTÄÄ ENÄÄ LOL LOL LOL LOL EI KUKAAN PISTÄ JALKAANSA VALKOSIA PVC-HOUSUJA ÄäääÄÄÄä, putosin ja repesin. PS. missä oli punaset piilarit ja blondit hiukset?

Vajaa 20 tuntia ja mä voin taas hengittää <3

Tuli taas oltua hiukan spontaani. Vauhdista päätin, että haluan lävistyksen, sekunnissa päätin että haluan sen tänään, ja liikkeestä tulin ulos kahden lävistyksen kanssa. Ja kahden sellaisen joita en edes oikeastaan harkinnut missään vaiheessa. Katsotaan mitä isäntä tykkää ^^

Nyt tuntuu hassulta.

Sitten lettuja --->

Surullisin aamuni ikinä: löysin Peten kuolleena kylpyhuoneesta, pesukoneen päältä. Menetys sattuu :< Mitä mä teen ilman Peteä?!