Näin myös nykyaikana. Kesän mittaan jäi monta uutta stunttia tekemättä, kun nykyinen lelu tuntui liian hienolta ja hyvältä. Luonteenheikkoutta? Mahdollisesti. Tai sitten vain jokin ääni huutaa syvällä sisällä, ettei ole juurikaan järkeä tuhota sitä itselle niin tärkeää lelua...
Siksipä ajelen nyt Oulusta takaisin Kauhavalle, katsellen tausta peiliin, josta minua tuijottaa Honda cbr 600f. Lentävän peikkomobiilin lavalle on köytetty muutaman vuoden vanhempi, katteista riisuttu, hardcore fighteri. Hardcoren pyörästä tekee se, että se, Perkele, on melkein yhtä ruma, kuin uusi omistajansa, minä! Nyt ei jää enää pyörästä kiinni uusien temppujen reenaus. Vielä kun talven aikana rakennan kyseiseen laitteeseen käsitakajarrun ja puran pois ne rumimmat räpellykset, on minulla ensi kesän koittaessa rajoituksena vain mielikuvitus. Voi pyöräparka kun tietäisit mitä tuleman pitää.... Tai noh, ehkä parempi ettet tiedäkkään...
Sellanen nyt kuitenkin tuli siis hommattua toiseksi "mopoksi". ISOILLA pojilla pitää olla isot lelut.