On maanantai aamu.
Päivämäärä: 13.08.07
Kellon osoittaessa noin 08.37 ja puoli.
Todellisuus lyö isolla nuijallaan takaraivooni kuin vihainen ratamies lapiolla. Viikonloppuna ku pitäisi lähteä ajamaan Turunsaaristoon ja se yksi ainoa komponentti pyörästä joka ei juurikaan rasitu (jokainen päätelköön itse miksi), eli etupyörä, pitäisi korvata uudella. Vaikka kyllähän se vanhakin hyvin on palvellut... Siitäkun vaan on tullut hieman sileä. Toisaalta, sehän luokitellaan silloin slicksiksi ja niillähän ne isotpojatkin ajaa tuolla televisiossa. Kuitenkin, selityksen kelpaamattomuus paikalliselle lainvalvojalle ja se tosi seikka että syksy ja sen mukanaan tuomat sateet ja kylmä ilma liukastavat maamme päällystetiestöä, saivat aikaan sen, että tilasin paikallisesta rengasliikkeestä uuden taka- ja eturenkaan. Eturengas laitettaisiin heti alle ja takarengas vaihdetaan sitten kun kudokset paljastavat itsensä kumikerroksen alta. Tuosta alla pyörivässä, sulamisreaktioita toisinaan osoittavassa, rahallisesti arvokkaassa mustassa donitsissa jolla voi piirrellä jänniä kuvia asfalttiin ja jota tiukkapipomotoristit kutsuvat takarenkaaksi.
Perjantai 17.08.07
Herätyskellon helvetillinen pirinä estaa minua jatkamasta hyvin alkanutta matkaani unimaassa ja tempaa minut karuun ja kylmään todellisuuteen. Tajuan että uudesta renkaasta ei ole kuulunut mitään. Näinköhän tuota rinkulaa saadaan viikonlopuksi alle ja näinköhän jää reissu minulta väliin. noh en vaivu epätoivoon aivan vielä. Vaikka lähellä se on.
Klo. 10.00 puhelimeni soi ja sieltä kerrotaan renkaani saapuneen. huoh!
Soitto reissun organisaattorille että mukana ollaan.
Lauantai 18.08.07.
Kello noin 05.51
Saan nuutuneen itseni ylös sängystä ja riennän pakkaamaan tavaroita, hampaita samalla pesten. Reppuun sujahtaa sadeasu, toiset ajohousut, toiset ajokengät ja kirkas visiiri pimeän varalle. Tässä vaiheessa ovat molemmat silmäni jo auenneet ja voin helpotuksekseni havaita ettei se olekkaan wc-harja jolla hammas pyykkiäni suoritin. Vaan makuaistejani kutkutellut maku taitaa johtua eilis iltana syömästäni punasipulista.
Sitten pyörä tallista ja maltillinen ajo karavaanille.
(paikallinen huoltamo johon motoristit ja toki muukin kansa kerääntyy parveilemaan ja puhumaan p[ot]askaa)
Tässä vaiheessa klo oli noin 06.32
Tästä viisi (5) henkinen ryhmämme lähti ajamaan 54 tietä Forssan suuntaa . Eräs kerhomme pommittajista liittyi letkaan ennen Loppea ja nyt meitä oli siis kuusi. (6)
Alunperin letka piti olla paaaaaljon pidempi mutta jostain syystä lauantai aamuna 06.30 suoritettu lähtö ei ollut kaikille se houkuttelevin. Hauskaa sinänsä, että juuri ne kaverit ketkä mainostivat suureen ääneen reissun loistavuutta ja sitä kuinka he lähtevät vaikka mikä olisi, jäivät ensimmäisinä pois reissusta... Noh, ymmärrystä heille sillä Jos pommittaja juo, SE JUO KUNNOLLA ja se yleensä näkyy seuraavana aamuna...
Matkalla kohti Saloa kohtasimme laittomia suoria. Laittomia sikäli ettei kukaan tästä porukasta voi olla matkustamasta takapyörällä tai kokeilla pyörän mittariin saatavaa lukemaa. Aakeeta laakeeta ja useita kilometrejä pitkiä suoria. Näkyvyys joka suuntaan niin hyvä ettei edes lintu kilometrin päässä jää huomaamatta. Ainoastaan kohtalaisen kova sivutuuli hillitsi highspeed wheelien tekoa ja pakotti laskemaan keulan maahan kun nopeusmittarissa luki 200.
Salossa pysähdyimme tankkaamaan, juomaan kahvit ja morjenstamaan jotain ÄIJÄÄ jota minä en kyllä edes tuntenut. Mukavan oloinen ÄIJÄ, yhtä kaikki.
Samalla aukesi huoltamon vieressä oleva liike josta löytyy kaikkea moottoripyöristä ruohonleikkureihin. SINNE SIIS!
Sisällä kuljin hyllyjen välissä ajovarusteita katsellen kunnes. Perällä aukesi standi jossa kaikki pyörät, uudet ja käytetyt, siaitsivat. Katselin ensimmäisenä näkyvää uutta Honda CBR 1000RR:ää ja sen vieressä ollutta saman valmistajan CBR 600 RR:ää. Silmäkulmaani osui samassa jotain keltaista. Keltaista ja kaunista. Käännyin ja siinä se oli. 954 RR Honda CBR.
Olin rakastunut. Tuollaista olin katsellut jo pitkään. Tosin erivärisenä mutta, jotenkin tuon värin livenä näkeminen käännytti minut.
Lopulta ryhmä sai raahattua minut ulos liikkeestä pyöräni selkään ja matka voi jatkua.
Aikamme ajeltuamme saavuimme ensimmäiselle lossille joka veisi meidät ensimmäiselle saarelle joka sitten ajettaisiin "ympäri" maisemia katsellen, luontoa kuunnellen, saariston merituulesta nauttien (niinhän me aina) ja sitten seuraavalle lossille joka veisi meidät seuraavalle saarelle jne...
Elikkäs kyseessä on Saariston Rengastie ja jos idea ei selvinnyt kyseessä on siis tie joka kulkee saaresta toiseen. Välissä vain pitää suorittaa vesistön ylityksiä losseilla. Kulkuneuvoina reitillä näkee autoja, moottoripyöriä, polkupyöriä ja kaikkea muuta mitä voit nähdä ruuhkasuomen liikenteessä.
Lossilla matkustaminen oli ihan mielenkiintoinen kokemus pitkästä aikaa.
Olihan siitä kulunut jo "TOVI" kun olin viimeksi lossilla mennyt.
Ensimmäiseen saareen päästyämme yritimme löytää info-pisteestä lossien aikatauluja jottei ryhmällemme kävisi ohraisesti. Eli ettei kävisi niin että joutuisimme yöpymään jossain noista saarista sen takia että emme kerkeäisi viimeiseen lossiin.
Ensimmäiset saaret menivätkin varsin leppoisasti ajellessa muutaman matkamotoristin perässä. Muutaman lossin ja muutaman saaren jälkeen saavuimme jälleen jälleen eräälle lossille. Tämän lossin matka kestikin jo melkein 40min. Totesimme että nälkä alkoi jo vaivata retkikuntaamme ja sovittiin että seuraavalle saarelle päästyämme menemme syömään.
Onneksi eräs nuori lossivahti kuuli keskustelumme. Lossivahti joka ei tosin ymmärrä moottoripyöristä, koska alkoi keskustelun kanssamme kysymällä meiltä mitä tuo Honda tekee moottoripyörien joukossa? Viitaten allekirjoittaneen Hondaan joka oli Suzukien välissä. Kysyttyäni häneltä pilke silmäkulmassa että:
-mitäs helevetin rohkeuspillereitä sitä on aamulla tullu otettua?
Sain vastaukseksi naurua ja sen jälkeen hän sanoi kuulleensa keskustelumme ja sanoi ettei syömään pysähtyminen olisi ehkä viisasta koska yksi isompi lossi lopettaa reittikulkunsa jo klo.14.10. Sen jälkeen olevat lossit kulkevat kuulemma taas normaalisti iltaan asti eli kun olemme kulkeneet sen lossin lävitse sitten meillä olisi taas aikaa pysähtyä.
Tiedusteltuamme tätä omituisuutta nuorelta, moottoripyöristä ymmärtämätöntä lossivahtia, saimme vastaukseksi yksinkertaisesti sen että tuo yksi iso lossi siellä välissä on Merenkulkulaitoksen lossi ja nämä muut lossit olivat Destian, eli entisen Tieliikennelaitoksen.
-"niillä on ihan eri työ ajat. Niin ja se maksaakin... 5euroo pyörältä ja 2,5 euroo henkilöltä. Eli teijän pitää maksaa 7,5euroo per nuppi!"
Hieno homma.
Lossin Keulaportin auettua ja matkamotoristien ensin poistuttua kuivalle maalle, morjentus nuorelle lossivahdille (joka ei vieläkään ymmärrä moottoripyöristä), hanat auki ja keulapystyssä ulos lossista ja edelleen ohi matkamotoristien letkasta. Nyt on MUKA kiire. Joku "laukkupellesankari" (laukkupellesankari = yleensä motoristi isokuutioisella pyörällä jossa on kaikki mahdolliset heebelit ja palikat kuten vähintään 3kpl laukkuja, kahva lämppärit, gps-navigaattorit, jääkaappi-pakastin yhdistelmä, liesi, mikro, kahvinkeitin, dvd-soitin yms yms... Niin ja yleensä vielä täyttää veroilmoituksen puolestasi) yritti jollain sporttisella matkapyrällä lähteä perään... X)
No eihän se ihan mukana pysynyt. Tai kyllähän se perässä tavallaan pysy. Oltiinhan kuitenkin saarella. Perässähän se siis pysy. Tosin vähän kauempana.
Vedettin ns. "sporttista matkanopeutta" sellasta, valehtelematta, 2metriä leveetä serpenttiini tietä. Mutka mutkan perään, pitkä suora, hullu nyppylä jonka alta tie taittuu 160astetta jompaankumpaan suuntaan... Kyllä siinä vähän ihmetytti tiellä vallinnut 80km/h nopeusrajoitus kun painettiin kuitenkin pyörätietä kapeempaa ränniä ja koko ajan oli mahdollisuus että mutkassa pamahtaa joku vastaan. "Lievä" ylinopeutemme ei varmasti helpottanut asiaa mutta olisi se 80km/h:kin ollut kova nopeus sille tielle. Onneksi Muutamat autot jotka tulivat vastaan tulivat suorilla osuuksilla ja nekin ajoivat hyvin varovasti. paikallisia tuumin itsekseni. Reunassa ajettiin ja oikeesti HILJAA, kun auto tuli vastaan mutta silti oli ahdasta.
Ja tästä saisi vetää 80km/h?
Saavuimme jälleen yhdelle lossille ja ryhmämme ajoi kyytiin. Lossi liikkeelle ja kun lossi rantautui vastarannalle käänsimme katseet takaisin lossin lähtöpaikalle. Sieltä saapui juuri silloin tuo laukkupellesankari! Varmasti kirosi itsekseen. Too bad!
Etuportti auki ja sama ralli päälle.
Lossin metalli kanteen jäi mustaa raitaa kun ryhmä syöksyi matkaan. Samanlaista tietä, 80:pin rajotus ja korva maassa vedettiin kaikki mutkat.
Lopulta saavuimme sille ISOLLE lossille jonka siis omisti merenkulkulaitos. Tai saavuimme kyseisien lossin laituriin. Lossia ei vielä näkynyt. Katsoimme kelloa ja meillä oli noin 45min aikaa. Meillä siis oli ollut mukamas kiire. Noh, jätimme pyörät odotuskaistalle ja kävelimme viereiseen kahvioon. Kävellessämme mietimme että pitäisköhän sitä syödä nyt? Saavuimme sisään ja totesimme: EI TODELLAKAAN! Saaressa oltiin ja se näkyi kyllä hinnassa.
Ruisleipä kahdella meetwurstilla ja voilla + tosi pieni kahvi = 5,10e
Oikeiden ruoka annosten hintoja en kehtaa edes sanoa.
Joimme kuitenkin kahvit ja katselimme kun muut kulkuneuvot ja ihmiset alkoivat valua pelipaikalle. Jotkut katselivat hieman tuomitsevasti, ilmeisesti suivaantuneena ajotyylistämme tai sitten siitä etteivät he pysyneet perässä... x)
Lopulta iso lossi saapui ja kalusto pääsi siirtymään lossiin heti kun tuo aikaisemmin mainittu lossimaksu oli maksettu. Homma toimi hienosti, niinkuin aikaisemmilla losseillakin. Pyörät omaan jonoon ja ne päästettiin sitten ensimmäisenä ulos.
Ison lossin jälkeen tiestö muuttui, suoraan sanottuna todella paskaksi!
Kaksi seuraavaa saarta oli pituudeltaan noin 4,5km pitkiä ja tie oli aivan katasrofaalista.
En ymmärrä kuka känninen 5vuotias on päästetty tekemään asfaltti paikkauksia noille kahdelle viimeiselle saarelle? Kenen edun mukaista se on että tehdään asfaltissa ilmenneeseen reikään 20cm kakku ja jätetään siihen? Keskellä mutkaa oli niin hirveitä paikkauksia että pyörä oli lähes pysäytettävä ja "kiivettävä" tuon "kukkulan" yli.
Entäpä jotkut auto thyyning hörhöt jotka ajavat 35sarjalaisilla kumeilla tuohon samaan kohtaan rajoituksen mukaista nopeutta. Siinä on äkkiä 3000euroo solmussa tai jopa säpäleinä pitkin tietä. Puhumattakaan jostain matkamotorististä vaimoineen joka ajaa sallittua nopeutta tuollaiseen merkkaamattomaan "hyppyriin" keskellä mutkaa ja menettää ilmalennon seurauksena moottoripyöränsä hallinnan.
Kuvitteleppa hyväkuntoinen kantatie jossa vallitsee 80km/h rajoitus. Tie kääntyy jyrkästi oikealle ja keskellä mutkaa, ilman mitään merkkiä tai ennakko varoitusta, on korotettu suojatie. Korkeudeltaan 20-30cm. Sitä ollaan äkkiä Ypäjänkohdalla vielä nousussa!
Hienoa eikö vain?
Saavuimme viimeiselle lossille ja pyörät otettiin jälleen omaan jonoon niinkuin tähänkin asti. Matka sujui kohden nopeasti ja pian olimmekin jo mantereen puolella. Keulaportti auki ja ensimmäisenä ollut moottoripyörä nytkähti liikkeelle. Tällöin lossivahti juoksi pysäyttämään motoristin ja koko liikkeelle lähteneen pyöräletkan. Lossivahti näytti autoille että menkää vaan ja seisoi itse motoristien kaistan tukkeena. WTF??? Siinä sitä katseltiin kun joka ikinen henkilöauto, pakettiauto, asuntoauto, muutamat kuormautot ja jopa yksi Mehumaija(elikkäs kaivinkone missä on etulastaaja nokassa ja kaivuulaitteet takana. kulkee pyörillä) lähti ennen pyöriä.
Mulla meni niin vati!!!! Mä HUUSIN SILLE UKOLLE:
-"Jumalauta aijä! Eikö sulle pienenä ostettu mopoa vai mikä vittu sua vaivaa? Tajuutko sä mimmosia vaaratilanteita sä teet tolle tielle ku nää viiskymmentä moottoripyörää ohittaa seuraavan 5km aikan noi kaikki vehkeet?!???! Ei jumalauta nyt järki käteen äijä!!!"
Se katkera Lossivahti eu juuri korvaansa lotkauttanu. Lähti vaan käveleen pois.
Jäipäs hyvä maku tosta loppu päästä. 9km aivan paskaa tietä ja yks mulkku lossivahti.
Paluumatkalla pysähdyttiin jo sitten syömään. Vaikka ryhmä hajosikin Turussa, eräissä liikenne valoissa koska osa porukasta luuli että vastaan tullut poliisi ei jostain syystä olisi pitänyt liikennevaloihin takapyörä ilmassa saapuvista moottoripyöristä. Osa siis lähti valoista Heseen syömään ja osa kierteli ABC ketjun ravintolaan. Matkalle totesimme myös edellä menneestä autosta että niin sanottujen "kylmien poliisien" elikkäs kameratolppien sisään on viekas viranomainen laittanut vanhjojen oranssien salamavalojen (ja niiden väristen cd-levyjen) tilalle täysin kirkkaan salamavalon! Elikkäs se näyttää melkein samalta kuin sellainen tolppa jossa kameraa ei ole. Kyllä senkin tosin näkee kun tarkkaa vaan näköaistiaan eikä tuijota vain edellä menevän puskuria mutta on se vaikeampi havaita kun se vanha oranssi.
Kotimatka tultiinkin varsin "joutuisasti". Ainoa sykettä nostanut tapahtuma oli kun Forssan autokeitaan liikennevaloihin saavuttiin taas takapyörä taivaalla. Kaverini meinasi vetää endot pitkäksi ja syöksyä pakettiauton takatilaan, siinä kuitenkaan onnistumatta sillä hän väisti tyylikkäästi, takapyörä ilmassa, auton oikealle puolelle. Hän ohitti auton muutaman sentin päästä ja meni noin pyörän mitan ohitse auton takapuskurista. Katselin huvittuneena kaveriani kun hän perruutteli jaloilla potkimalla pyöräänsä viereeni, pois auton sivulta. Visiiri aukesi ja punaisesta naamsta kuului ääni:
-"Ei ollu ees lähellä! heh"
Loppumatkan suoritimmekin vain vähän mielipuolisia ohituksia ja ajelimme muutenkin paljon siistimmin kuin sinä päivänä muuten. Taisi miehistä olla mehut aika lopussa olihan kelloki jo melkein 21.
Loppujen lopuksi reissu oli hieno ja onnistunut. Vaikkakin osallistumis prosentti oli odotettua alhaisempi, tiestöt olivat kahden viimeisen saaren osalta aiwan mitä sattuu ja tuo mulkku lossivahti kaiken kruununa.
Sen opimme myös ettei tuota reissua kyllä kannata kovin montaa kertaa vuodessa tehdä.
Sen verran puuduttavia lossimatkat alun hienouden jälkeen olivat.
Muutamat vesistön ylitykset kun kestivät melkeinpä tunnin.
Joka saarelle jätettiin muutaman metrin verran mustaa raitaa muistoksi INFINITY RIDERSin vierailusta. Ja kyllä meidät varmasti muutama lossivahtikin on painanut mieleensä! x)
JOSPA SITÄ ENSIVUONNA KERKEISI KATSELEMAAN MAISEMIA MUUTAKIN KUN LOSSI MATKOILLA?
nii varmaan juu...