violetit kukat. huurteiset suukot
pimeänpelko käveli pois.
niityt tuoksuvat niin kylmiltä
tiet niin tyhjiltä pimeän kävellessä pois.
minuutit alkavat hiljalleen ajatella valollaan.
aikaiset aamut ovat niin kauniita.
hiljaisuus hallitsee kaikkea.
yksinäisyys on mahtava.
se hiertää hikensä lehtiin.
usvahan siitä syntyy.
kaalipellon hiljaisuus on kosteaa ja vihreää.
pelto ohraa kellertää.
lampi sanoo syvän sanan.
usvat kuin kadotetut sielut
lampien yllä seisoo..
taivas tarjoaa tarujen pilviä.
kauniita kunnian kamaralla.
sininen ja persikka
taivaan rannalla, käsikädessä kuhertelee.
metsä on kasvanut sentin taas,
toinen hakataan poikki, pätkiin vaan.
tiet odottavat, lepäävät, käpyjä keräävät.
keltainen kiiluu se
tunkee silmäripsensä sinisten pilvien lomitse
taivas avaa porttinsa kaisloissa
vaikka kaikki vielä on niin tyyntä.
taivas on avannut porttinsa.
kenenkään ei tarvitse odottaa enää
kylmyys on tullut minuun.
kylmyys on saapunut junan vaunuun.
onneksi minulla on viltti.
öinen junamatka. matka raapustelu.