Elämä nöyrryn edessäsi.
Rukoilen koko sydämestäni.
Anna minun pitää lapseni.
Rakastan häntä koko sielustani.
Lupaan tehdä kaikkeni.
Ei vastaa huutooni elämä.
Otti pois poikani.
Nyt hukun tuskaani.
Julma on vihani.
Tappava on syyllisyyteni.
En ymmärrä tätä,
miksi antaa meille näin suuri hätä?
Koko maailmamme suistui radaltaan.
Siihen surun mustaan maailmaan.
Kuka uskaltautuu enää rakastamaan?
Kaiken voi menettää koska vaan.
Elämä jatkuu, antaa lahjojaan.
Ottaa pois, saa meidät kasvamaan.
Suru ja tuska toivat lahjanaan,
kyvyn tässä ja nyt ehdottomasti vain rakastaa.
Opetti jokaista hetkeä arvostamaan.
Antoi oivaltaa kaikesta, kaikesta joudun luopumaan.
Rakkaus jää, kasvaa.
Elät siis lapseni minussa nyt.
Kuulut vain siihen maailmaan,
jota en voi käsin koskettaa...
Uusimmat blogimerkinnät
- Ei tän pitäny mennä näin... 22.10.
- Muistoja menneistä vuosista ja niiden tus... 22.10.
- synkkä torstai 14.09.
- Ja kaikki tietää... miks mä en.... 23.03.
- Systerille.... Rakkaudella ja kaikilla muistoilla 23.03.
- M 23.03.
- [Ei aihetta] 23.03.
- Mikan elämänohjeet... ja meillä kaikilla oli... 23.03.
- muistoja matkan varrelta 23.03.
- Noitamaista meininkiä 22.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (10)
- ▶ 2007 (1)
-
▼
2006 (23)
- ▶ lokakuu 2006 (1)
- ▶ syyskuu 2006 (2)
- ▶ elokuu 2006 (7)
- ▶ heinäkuu 2006 (6)
- ▶ kesäkuu 2006 (3)
- ▶ toukokuu 2006 (1)
- ▶ huhtikuu 2006 (1)
- ▶ maaliskuu 2006 (2)
- ▶ 2005 (2)