Mä haluaisin uskoa.. Luottaa siihen et sä oot totta, sä oot olemas vaik en sua nää..
Mut se ei riitä, ei tee mua onnelliseks, ei saa odottamaan huomista... Tai mikä päivä se nyt sit ikinä oliskaan... Ajan sut pois, taas... Ei voi käsittää miks..
Mä oon niin tyhmä, mikään ei riitä, kukaan ei oo tarpeeks hyvä, miten rimaa sais laskettuu edes pari metriä... vois elämäki helpottua jos antais jollekki mahdollisuuden osallistua siihen jotenki.
Nyt pitäs kaikki olla hyvin... hmm... jaa-a, ei vaikutusta.. pitäs varmaan tapahtua joku kahdeksas ihme että neiti olis tyytyväinen edes hetken...
Älä silti unohda mitä kaikkea hyvää tää hetki antoi....
Nyt hiljaa hyvästelen, opettelen... ehkä joskus osaan....