Elämä antoi uuden haasteen, otanko vastaan vai en..
Se on kohtalon käsissä jatkuuko mun elämä yksin vai saanko ehkä syliini jonkun, joka rakastaa vilpittömästi, on vain mun, ei kenenkään muun, ihmisen jolle olen ykkönen aina...
Ihmisen, jonka kasvamista saan seurata vain minä...
Meillä on hyvä olla kahdestaan, teemme itse elämästä paremman.
Mä niin haluaisin pitää sua sylissä, elää vaan sulle, rakas pienokaiseni, älä lähde pois......
Ensi kesänä nautin susta, hymyilen vain sulle, silloin meillä kahdella on hyvä olla.
Pelko valtaa kuitenkin mielen, entä jos ei kuitenkaan, ei vieläkään...