*ja sattuu ihan saatanasti vieläki, tuskinpa tää tästä iloks enää muuttuukaan*
Muilla se elämä jatkaa kulkuaan, mä vain tallailen paikallani osaamatta päättää haluunko eteen vai taakse, vaikka samapa tuo, alaspäin taas vaihteeks kuitenki...
Kumma homma et aina ku luulee saaneensa elämään jonkin suunnan ja tarkoituksen, uskaltaa hymyillä, tulee joku joka kiskaisee maton jalkojen alta ja jälleen mä vajoan kolisten pohjalle. Kai se on väliaikaista, niinku muutamat ihmiset mulle ovat hienosti mainostaneet, ihmettelen vaan suuresti et koskahan se mahtais sit vaihtua siihen nousukauteen???
Sitä odotellessa ja Vi*****sesta kärsiessä jatkan matkaani tällä kivikkoisella polulla...
Uusimmat blogimerkinnät
- Ei tän pitäny mennä näin... 22.10.
- Muistoja menneistä vuosista ja niiden tus... 22.10.
- synkkä torstai 14.09.
- Ja kaikki tietää... miks mä en.... 23.03.
- Systerille.... Rakkaudella ja kaikilla muistoilla 23.03.
- M 23.03.
- [Ei aihetta] 23.03.
- Mikan elämänohjeet... ja meillä kaikilla oli... 23.03.
- muistoja matkan varrelta 23.03.
- Noitamaista meininkiä 22.03.