Auts... Ekaa kertaa mun teki huonoa. Leikaksin ruisleipää ja viime kerralla sanoin Fredulle, että mä vielä nappasen puukon ranteeseeni. Sen verran tiukkaa tavaraa tosta leivästä tuli, mitä leivoin. Leipä antoi periks ja halkes ja samassa puukko nappas peukalooni. Reilu sentin haava, ei sentäs luuhun asti tällä kertaa. Annoin haavan vuotaa, kunnes se tyrehtyi. Ja se tyrehtyi muuten nopeemmin näin, kuin että oisin painellu sitä kokoajan. Yöksi tein oikein kunnon niksipirkkasidonnan. Olin syönyt tikkarin iltapalaksi ja siitä se ajatus sitten lähti. Mä tarttin lastan, etten taivuta peukaloa, kun haava on niin suuri, että se napsahtaa heti auki, jos meen tekeen jotain. Ja varsinkin kun se nasahti kiinni ittellään niin saamarin siististi. Ei mitään risoreunoja missään! Kunnon kauneusleikkausarpi. Jei. :)
Eli mä osittain ennustin tän tapahtuman ja tajusin, että mun ehkä pitäisi käydä uudestaan apteekissa ostamassa sideharsoa. Nyt harsot on korvattu sideharsolauilla ja ihoteipillä. Ja tikkarintikulla. Onneks mulla just astui voimaan mun honkkelivakuutus. Tai niin mä ymmärsin. Että se astui voimaan ja että se on Hessu Hopoiluunkin.