Katson kuinka sade lyö ikkunaan ja pimeys maisemaan kietoutuu, tuntuu kuin vuosia satoja olisin istunut odottaen että maisema vaihtuu, pimeys haihtuu, aurinko palaa, palaa mukanaan puhaltaen uusia tuulia, palaa voimakkaammin kuin koskaan, olen kyllästynyt astumaan ulos tuohon loskaan. Kevät mulle huutaa, mutta silti aukaise ei suutaan, kauniita muistoja leijuu ilmassa, ei mitään kaunista vaan hetkessä tässä. Yksin katsoessa sammuvaa kynttilää pimentyvässä helvetissä..
Olen etsinyt koko universumin turhaan. Puristan kädessäni jäätä, tunnen kuinka se sulaa. Sade lakkaa, pimeys hiljentyy.. Askeleet painautuvat ensilumeen. Lumi hiljaa leijailee. Kävelet mua vastaan kun taivaan silmät syttyvät. Etsin kaikkialta ja nyt löysin kaiken noista silmistä. Viimein katulampun loisteen alta