IRC-Galleria

Katson kuinka sade lyö ikkunaan ja pimeys maisemaan kietoutuu, tuntuu kuin vuosia satoja olisin istunut odottaen että maisema vaihtuu, pimeys haihtuu, aurinko palaa, palaa mukanaan puhaltaen uusia tuulia, palaa voimakkaammin kuin koskaan, olen kyllästynyt astumaan ulos tuohon loskaan. Kevät mulle huutaa, mutta silti aukaise ei suutaan, kauniita muistoja leijuu ilmassa, ei mitään kaunista vaan hetkessä tässä. Yksin katsoessa sammuvaa kynttilää pimentyvässä helvetissä..
Olen etsinyt koko universumin turhaan. Puristan kädessäni jäätä, tunnen kuinka se sulaa. Sade lakkaa, pimeys hiljentyy.. Askeleet painautuvat ensilumeen. Lumi hiljaa leijailee. Kävelet mua vastaan kun taivaan silmät syttyvät. Etsin kaikkialta ja nyt löysin kaiken noista silmistä. Viimein katulampun loisteen alta

Se ois parin päivän vapaat.. Vois keksiä muuta tekemistä nyt kun kirjotella.. Mitähän sitä tekisi minne sitä menisi... Vois melkee lähtee johki ja kierrellä vaa outoja utopistisiä ennen näkemättömiä paikkoja ja seikkailla omasta tahdosta eksyneenä siellä sun täällä. Eksytään!

Viinaa huumeita ja villejä.... Villejä. Paljon paljon villejä. Istuvia juoksevia seisovia. heiluvia notkuvia, ovia, aukenevia samantien sulkeutuvia, ulospääsy mahdoton, elämä selkärangaton, sekoittui kemia kun Freud vauhdin äkkäsi, itseään ruiskulla tökkäsi, heilahti käsi, kunnes loppui heilumasta, amputoitii käsivarresta, löytyi mies seuraavana päivänä orresta, köydestänsä roikkumasta, voi maan pienosta lasta, valkoisena vaahto suussa, amfetamiini ainut vitamiini, lapsi koekaniini, vuosien päästä itkee rukoilee, jos jonkun toisen polun löytänyt olisi, liian hyvin kama kolisi, oikeana ystävänä kulki miliisi, oli mukana joka jutussa, sulki oven ja oven aukaisi, ainut jolta löytyi avain kaikkeen, kului vuodet vauhdilla, joskus myös hitaasti, kun vierotus raasti, seuraava annosta odotettiin hartaasti, ei tajuttu kuinka elämä vetää koko ajan päin metsiä, sieltä on jo hyvä hautapaikkaa valkata ja etsiä, kukaan tuskin haudalles kuollessas vaivautuu, entiset tutut ympärille nopsaa multaan kaivautuu, ainoastaan märänneet suonet saa arkku kantaa, sielu mennyttä se pois piti antaa, elämä hyvin rokkasi, kunnes madot ruumiin kokkasi, veti poskiinsa paloina pieninä kaikkina siihen imeytyneinä lieminä, ei. ei en en.. En tunnista itseäni kuvasta, vaikka tiedät hyvin mitä on luvassa. jos jatkat uintiasi ojassa, alkaa zombin elkeitä esiintyä jo pojassa. Pysy poissa. Poissa. Erossa. Erossa. siitä. Mikä ihmiset saa kuolemaan ennen kuolemaa

Aavikolta tuulee, lyöden saluunan ovet kii,
on nurkassa piano sen äärellä aaveet tanssivat balettii.
on seinään naulittu ässä, naula on läpi sydämen,
ja minä seison tässä kun aaveet tarttuvat käsiini kuiskien.
Ne vievät mut baaritiskille tarjoten iloliemiään,
juovun ja pyydän pianistia soittamaan sävelmän,
jossa on tuuli ja vesi, niitty ja omenapuu, aavikon laidalta tuulee
on kaunista se mitä muistoissain tapahtuu.

kirjoitan, seiniin autiotalojen, kirjoitan kuinka sinua tarvitsen,
kirjoitan rappukäytäviin yksinäisten.
kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.

sammun jaa uneksin intiaanista joka mua opettaa,
että ihmisillä on siivet ja rakastavaisilla luvattu maa,
tuo vanhaa intiaaninainen rukoilee unessa puolestani,
se sirottaa liekkeihin tuhkaa ja minä näen sinun kasvosi edessäni.
herään siihen kun saluunastani juoksee joku pois,
se ei ole aave joka mieltäni kiusata vois.
minä tiedän että olit täällä jossakin,
ei ole niittyä eikä vettä joka omenapuutamme kaastelisi kauemmin.

kirjoitan, seiniin autiotalojen, kirjoitan kuinka sinua tarvitsen,
kirjoitan rappukäytäviin yksinäisten.
kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.

nyt kirjoitan, seiniin autiotalojen, kirjoitan kuinka sinua tarvitsen,
kirjoitan rappukäytäviin yksinäisten.
kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.

kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan KIRJOITAAAAAAAAA AAA AAA AA AA N

Jos sä tahdot niin, olen sulle joku aivan muu.
Jos sä tahdot niin, olen virhe, joita tapahtuu.
Jos sä tahdot niin, tulen jouluksi kotiin.
Jos sä tahdot niin, en enää lähde uusiin sotiin.
Jos sä tahdot niin, jään vahtikoiraksi ovelles
Tai painan pääni sun povelles.

Jos sä tahdot niin, et enää koskaan ole levoton.
Jos sä tahdot niin, kaikki minun myöskin sinun on.
Jos sä tahdot niin, otan sinun uskontosi.
Jos sä tahdot niin, on mulle valheesikin tosi.
Jos sä tahdot niin, muutan kirjoille Andorraan,
Jos vielä siellä sut nähdä saan.

Sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin
Ja ilman sinua, no niin...
Ilman sinua olen puolitiessä helvettiin...

Jos sä tahdot niin, nimeäsi enää toista en.
Mut vaikka tahdot niin, kuvaas mielestäni poista en.
Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi.
Jos sä tahdot niin, what ever makes you happy.
Jos sä tahdot niin, tuon sulle Tiibetin vuoteeseen
Tai siirrän pohjoisen luoteeseen
Ja aina uudelleen ja uudelleen
Sun muistan joskus mua suudelleen.

Mutta ilman rakkautta hukun öihin sekaviin
Ja ilman rakkautta, no niin...
Ilman rakkautta olemme puolitiessä helvettiin...

Jos sä tahdot niin....


Lyrisc Hector

http://www.youtube.com/watch?v=vzxxBpMH1-Y&feature=channel

http://www.youtube.com/watch?v=HeToG6LwNRM



Tuon hetken tullen me muistamme sen
muistamme kadonneet, kuolleet,
jotka jo otettiin sinne pimeän syliin.
Muistamme sen vääjäämättömyyden;
Rakkaimman ihmisen
nimi kaikesta katoaa.
Viiva vedetään sen yli.




Niin on onnea ja iloa
vielä
päiviä on pakassa
paljon...
Vaan mitä vastaat, kun
kysytään, että paljonko?

Villoitettu. Nyt tiedän miltä villakoirasta voi tuntua.. Ja jos vielä villakoira kirpuilla niin ampuisin itteni. KUTittaa aa aalijaalijooo.
Ja viikonloppu vapaatkin alkoi tänään! Jee, ja viikonloppuna siskon synttäreide viettoo, ja huomenna jotain lahjaa etsimää. Kuitenkin karkaa käsistä lahjan haku reissu ja hyppään junaa ja örvellän ja pyörin ympäri Suomea kunnes havahdun 10vuoden päästä myymästä itseäni damista. Ups. DUps kups nups. Voi voi. Veljeni tuuli kaiken kuuli ja mua hulluks luuli. Siskoni sade on vitun kade, kun elämänvirrassa uin kuin made. Ny karkaa kääsistäää. Joo joo ja elämäni joki paljon koki ja paljon on vettä niistä päivistä virrannut kun on jotain järkevää suustani irrannut. Voi voi tässä sitä taas odotellaan yltyvää tuulta, niin voin lennellä pitkin yötaivaita ja udella elämästä kuulta. Yksi eksynyt hulivili höyhen lentelemässä maailmantuulien armoilla, odottaen että joku päivä joku kaunis lintu poimisi ja veisi pesäänsä. jee jee nyt lentää kyllä ajatus taas kuuhun asti. Ilman mitään logiikkaa. Mutta tarvitseeko kaiken olla aina niin suoraa ja sileetä kuin suoraselkäinen bisnesmies laukkuineen silitettyineen kauluspaitoineen kävelemässä sateista katua kylmä katse silmissään, ainoana elämäntehtävänä tehdä töitä hoitaa asioita, istua tietokoneella ja käydä joskus aurinkolomalla muutama viikko vuodessa heilumassa aurinko rannalla espanjassa ja kuolla lopulta mädäntyen isänmaan hautuumaalle jossa sukulaiset käyvät muutaman kerran vuodessa merkki päivinä. Sadan vuoden yksinäisyys arkussa. Voi voi tätä elämänkaarta. Itkemme aikamme jonkun haudalla kunnes vaiti kuuntelemme itkua haudallamme. Vetikö mielen matalaksi? Tilaa taksi ja soita kakelle ja lähde kaken kanssa rokkaamaan. http://www.youtube.com/watch?v=EC0VMHWf8p4&feature=PlayList&p=6B9B1C8521C6C6FD&playnext=1&playnext_from=PL&index=43

ja vedä monosi vinoo



Ruuuuuuuuudun takaa
http://www.youtube.com/watch?v=P3c4lxu8Efo&feature=fvw

ja paratiisia keskelle kriisiä
http://www.youtube.com/watch?v=AfbsOU8w6T0&feature=fvw


ja ja jätkät jotka mageileeee
http://www.youtube.com/watch?v=RU8llrHr9uc&feature=related



Aloha E Komo Mai!
http://www.youtube.com/watch?v=0Roq8BJWdBU&feature=related

Täältä paikasta on pian häivyttävä.... Ellen tee sitä pian luulen että havahdun todellisuuteen omasta oksennuksesta 15vuoden päästä siwan nurkalta. Tämä kaupunki masentaa päivä päivältä enemmän.. Puut sylkevät lehtensä päälleni, ja lumikin on vain harmaata sohjoa jossa on jotain tsernobylin ydinjäämiä... Ei elämää hääviä... No kuitenkin.. Aina katua ylittäessäni toivon että joku rekka jokin suuren suuri rekka mieluiten ydinohjuslastissa oleva, ajaisi minua kohti, noudattamatta nopeusrajoituksia ja patatapam!!! Havahtuisin pietarin jalkojen juuresta, paikasta aivan uudesta.. Ei.. Ei.. Otetaan alusta.. Oletetaan että 15vuoden päästä kun olisin vetänyt ikäni velliä enkä olisi nähnyt aikoihin aikoja helliä, horjuisin hatarin epävarmoin askelin kuin vanha irlantilais juoppo kotia kohti, ja ylittäessäni suojatietä, entinen luokanvalvoja ajaisi ylitseni.. havahtuisin taivaasta jossa olisin täysin räkäkännissä, horjuisin kuin tasapainoelimeni olisi amputoitu, yrittäisin varmaan tilata pietarilta kaljaa piikkiin, onnistumatta siinä.. Ja kun pietari siellä alkaisi päättää mihin menen oksentaisin kai hänen kengille. Sen jälkeen kun hän olisi työntänyt minut suoraan Jeesuksen ja pirun luokse, luulen että pirulla ja Jeesuksella olisi kovia kiistoja.. Piru: Sinun vuorosi ottaa tämä minulla on jo Stalin ja Hitler, Jeesus:Ei ei minä jouduin jo majoittamaan Hitleriä viime viikon.. Lopulta kai Jeesus pukkaisi minut alas pilven reunalta josta tippuisin kovan huudon kanssa ja heräisin henkiini rajusti ilmaa sisääni vetäen jostain eskonkujan luukustani tuhansien pullojen ja paskaisten paikkojen keskeltä lattialta. Elikkäs... Oletetaan että jos tänään ydinohjuslastissa oleva rekka ajaisi ylitseni minulla olisi vielä toivoa.. Jos 15 vuoden päästä.. Painajainen jatkuisi jatkumistaan.. Tämä paikka saa minut pikkuhiljaa sekoamaan.. Ehkä jonain kauniina iltana teen sen.. Pakkaan laukkuni, kaikki tärkeät tavarani ja lastaan ne autooni, potkaisen taustapeilit irti, sillä taakse ei enää katsota, ajan ja vuodet lentävät ohitseni, tuhannet muistot, ja kaikki mitä täällä oli ja pysähdyn tien reunaan jollekkin linja-auto pysäkille nyyhkien.. Ei. Helvetti. En luulisi paljon itkettävän tämän paikan jättäminen.. Kyllä luulen että hymy olisi herkässä.. Silloin tällöin olisi kiva palata katsomaan kun ihmiset jumittavat paikoillaan oksentelevat tuoppeihinsa ja sammuilevat pöytiinsä.. Olisi niin mukava tulla katsomaan kun sama vanha oravanpyörä jatkaisi pyörimistään nitisten... Eikä kukaan koskaan tule rasvaamaan sitä saati laittamaan pyöriä pyörimään nopeampaa.. Joskus tätä paikkaa rakastaa kun käveleskelee pitkin tätä kaupunkia tähdet kynttilöinään..
Kun taas päivinä kun täällä kaikki mikä ei saisi tapahtua tapahtuu ja paljon harmaata aikoihin mahtuu..