IRC-Galleria

Joh, paiva oli kaunis niinkuin aavistelinkin, lahettiin autolla sinne Australian itaisempaan kolkkaan cape Byroniin ja kaukana nakyi koko maailma:D Vooou.

Piti viela jakaa viime sunnuntain tapahtumat. Oli taas nimittain kokemus joka saapui juuri oikealla hetkella.. Niin ei oo mikaan ihme etten oo paassy meditoimaan vahaan aikaan kun on ollut vahan hairitsevia tekijoita ymparilla, joten oon ehka ollut pikkusen unbalanced lahiaikoina. No viime sunnuntaina istuskelin bussipysakilla oottamassa ystavaani Joycea ja ihan random nainen tuli kysymaan kelloa. No alettiin siina sit juttelemaan ja kavi ilmi et han on ihan 20min sisalla lahdossa vahan Byronin ulkopuolelle tallaiseen Buddha-tapahtumaan, jossa oikeat Tiibetin munkit ovat jarjestaneet jotain ohjelmaa jne. No paadyin sit hanen mukaan ja taytyy kylla sanoa et olipa kokemus. En oo varmaan elaissani ollut paikassa missa olis enemman hyvaa energiaa ymparilla. Koko tapahtuma alkoi 1,5h meditointitoimituksella ja loppui samoissa merkeissa ja valissa oli puhetta Dalai Lamasta, Buddhasta, rakkaudesta sun muusta. Todella voimakas kokemus taas ja nyt oon pystynyt jatkamaan meditointia normaalisti. Oon jopa saanut pari ihmista meidan hostellista mukaan ja tanaan oli ensimmainen yhteismeditaatio ja heidankin mielesta erittain onnistunut sellainen:) Jalleen kerran, anna hyvan kiertaa! Ja pakko viela mainita, et taa poika joka teki sita nyt ekaa kertaa ei todellakaan oo mikaan hippihihhuli, vaan valitettavasti han on ex-huumediileri Englannissa joka halus alottaa alusta jossain kaukana kotoa, ja jopa han sanoi et kokemus oli erittain erittain voimakas ja mahtava. Eli kaikille epailijoille,
MEDITAATIO ON JOKAISELLE SUKUPUOLEEN, IKAAN, TAUSTOIHIN, MAAILMANKATSOMUKSEEN, IHONVARIIN JA FYYSISEEN KUNTOON KATSOMATTA!!!

Oppikaas siita lapset! (ja taas ei tarvii ottaa meitsii niin vakavasti, hahaha:))

Okei koht taytyy painella kun 19.30 alkaa The biggest loser- finaali johon oon taysin koukussa kiitos Stanthorpen kuolettavan tylsat illat!

Haivyn, mutta vain hetkeksi! Sanna xxxxxxxxxxxx

Joo nakojaan mulla ei oo mitaan muuta tekemista kuin hengata nettikahvilassa, mut nyt on pilvinen paiva, ei voi menna rannalle ja on pakko jakaa pari tarinaa.

Okei aloitetaan ensin talla tarinalla, joka vielakin saa mut ihmettelemaan et what the ...!!
Niin talla hetkella siis asun Byronin main beach backpackersissa ja muutama paiva sitten sain pari uutta huonetoveria, Elaine ja Jordana Skotlannista. Okei ei siina mitaan, tosi mukavia tyttoja, alettiin heti juttelemaan ku oltais tunnettu monia vuosia ja ollaan hengattu joka paiva yhessa. Eilen sit yhtakkia Elaine muisti mita eras ennustajanainen sanoi hanelle n. vuosi sitten, meni jotenkin nain: lahdet matkustamaan johonkin toiseen englantia puhuvaan maahan ja huhtikuun loppupuolella tapaat parikymppisen tyton, jonka nimi on Susan, Susanna tai jotain vastaavaa ja teista tulee hyvat ystavat koko elaman ajaksi! Ja Elaine viela naytti muistiinpanot mita han oli kirjoittanut siita tapaamisesta, ja siina tosiaan oli mun nimi kirjoitettuna paperille (tai siis lahinna toi susanna, mut kaikki luulee taalla et sanna on vaan lyhenne Susannasta) ja aika jolloin taa tulis tapahtua. Ja niinhan se vaan oli.
Joo en tieda mita te tasta aattelette, mut mun ihon se ainakin sai kananlihalle, miten naa jutut tapahtuu!! Paatinpas siis itekin menna tapaamaan erasta ennustajanaista. Ehka huomenna, jos ei oo turhan kallis.

Okei nyt taytyy taas menna, kun Stefan odottelee tuolla ulkopuolella, mennaan kaymaan National Parkissa tai jossain muualla. Kiva paiva luvassa :D

Jatkan myohemmin. Heips heips, Sanna

Viikon oon jo viihtynyt taalla Byronissa ja taa paranee vaan paiva paivalta!! Siis ihan uskomattoman kaunis kaupunki, niin paljon nahtavaa ja tapahtumia riittaa. Tehtiin yhen saksalaisen ystavani kanssa lista kaikesta mita halutaan tehda paivisin ja yritettiin keksia jotain erikoista joka paivalle. No tanaan otetaan viel rauhassa, huomenna mennaan paukuttelemaan bongoja, joku paikallinen mestari opettaa, torstaina on fireshow artsfactoryssa, perjantaina katsomaan valaita ja delfiineja, lauantaina camping on the beach jne jne. Ainiin ja pitas kayda vahan vuorikiipeilemassa ja sen sellasta. Joku paiva pitas viel kayda sellasessa healing-tapaamisessa jossa ammattilaiset harjoittaa reikia (reiki on siis eras healing-muoto) ja parantaa kaikkia vikoja pelkalla energian voimalla. Mielenkiintoinen viikko siis luvassa.
Eilen kaveltiin kahden skottilaisen ystavani, Peterin ja Eilidhin kanssa Australian itaisimpaan osaan katsomaan auringonlaskua. Matka otti kylla kivasti voimille, tunti kiivettiin jyrkkaa vuorta ylos ja edessa oli tuhansia porrasaskelmia, mut kun saavuttiin huipulle oli se kylla koko vaivan arvoista. Alhaalla nakyi koko ranta kaikessa komeudessaan, kaukaisuudessa mahtavia vuorijonoja ja taivaalla koko varien kirjo. Ei voi sanoin kuvailla milta tuntui tuona hetkena, mut oli erittain voimakas kokemus! Laitan kuvia esille kunhan Peter ensin lahettaa ne mulle e-mailissa..voi olla et kestaa hieman.

Niin, tarinoita Nimbinista.. Hmm, taytyy kylla myontaa et oli kyl aikas erikoinen paikka, vois ehka kuvailla sanoin Autralian Amsterdam. Ehdittiin ehka pari minuuttia kavella kadulla saapumisen jalkeen ni taa eras nainen jo kyseli et josko haluttais ostaa vahan marihuanakekseja.. Kaveltiin ohi vaan hymyillen ja etittiin pieni kahvila jos vois hetken tsillata, ja kun astuttiin sisaan ni mies tiskin takana kyseli et tultiinko ettimaan "kekseja" ja hanella olis varasto taynna. Kieltaydyttiin kauniisti ja paineltiin takas kadulle kiertelemaan hetkeksi putiikkeja. Ihan jokaisessa myytiin jotain pilven poltteluun liittyvia vehkeita, pongeja, piippuja, mita ikina vaan voi kuvitella. Ja varmaan ihan joka ikinen koko kylassa oli tekemisissa jotenkin huumeiden kanssa. Eras ystavani kertoi etta useimmat myyvat marihuanaa saadakseen rahaa heroiiniin, mika on aika surullista nahda, koska monet henkilot jotka yrittivat myyda jotain aineita olivat naisia ja miehia tyontamassa lastenrattaita tai joskus koko perhe istui jonkun kaupan edessa yrittaen myyda laittomuuksia ohikaveleville turisteille. No joo, paikka tuli nahtya tunnissa ja lahdettiin siita sitten takas Byroniin. Ei edes ehditty tapaamaan sita heppua joka vuoksi sinne ajettiin(se ennustaja hemmo).

Jesh, nyt pitaa menna, on kaunis paiva ja pitas keksia ohjelmaa talle paivalle, lahinna siis pitas ettia toita, mut taidan olla liian laiska tanaan. Menempa tapaamaan ystavaani Joycea ja kahtotaan mita keksitaan, luultavasti paadytaan vakioratkaisuun, mennaks rannalle?? Joo mennaan vaan. Ja ulos illalla? Yea, check.

Santsimos kuittaa xxxxxxxxxx

Noniin, onkin taas kulunut vahan aikaa kun oon paassyt kunnolla avautumaan mut yritan nyt parhaani mukaan kertoa viime kk tapahtumat.

Niinkuin otsikko kertoo, talla hetkella viihdyn Byron Bayssa mika on n. 3h Brisbanesta etelaan. Mukava pieni hippi/surffarikyla ja varmaan kaunein paikka Australiassa so far. Saavuin tanne maantaina kun n. viikko sitten sain idean et eikohan naa tomaatit ala jo riittaa ja sit perjantaina jouduin jattamaan hyvastit Stanthorpelle ja lauantaina olinkin jo bussissa matkalla kohti uusia seikkailuja. Stanista lahdin suoraan Surfers Paradise-nimiseen kaupunkiin jossa tapasin heti kaksi ruotsalaista ystavaani joiden kanssa jaoin dormin Stanissa viimeisen 5 viikon ajan. Sunnuntaina vietettiin koko paiva Movie Worldissa (huvipuisto) ja ilta rannalla tsillaten. Maanataina lahti bussi sitten kohti Byronia ja taalla tapasin heti Stefanin ja kaksi skottilaista ystavaani, joten ei taaskaan tarvii yksinaan olla.
On taas kova tottuminen tahan tyottoman elamaan, kun 6viikkoa paino hommia 6pv viikossa ja nyt ei ookaan kiire mihinkaan. Joten paivat on kulunut hyvin vaan rannalla maaten ja kaupunkiin tutustuen.
Huomenna lahdetaan kaikki yhdessa Stefanin autolla tutustumaan pieneen kylapahaseen nimelta Nimbin joka on kuuluisa hippikommuuneistaan ja myoskin huumeongelmastaan, valitettavasti. Mika mua eniten kiinnostaa paikassa on heppu nimelta Ken joka kuulemma tekee kaikennakoisia ennustuksia korteista ja kadesta jne. Pitas kuulemma olla ihan ok kokemus, joten huomenna saa sit nahda mita tulevaisuus pitaa sisallaan mun kohdalla:) Tietenkaan ei pida ottaa naita juttuja turhan vakavasti, mut onpahan kokemus sekin.

Niin saa nyt nahda kuinka pitkalle rahat riittaa, mut taalla olis tarkoitus viihtya toukokuuhun saakka, jolloin on Nimbinin Mardi Gras-festarit ja sen jalkeen lahden taas meditoimaan 10pv ja sit taytys varmaan taas loytaa jotain toita. Saapa nahda mihin kohtalo kuljettaa.. Se on tan elaman ihanuus ettei koskaan tieda mista itsensa loytaa ja mita ihmisia sattuu tapaamaan tulevaisuudessa:D Joskus on niin vaikea ees uskoa et just mina oon niin onnekas et oon saanut kokea kaikki naa mahtavat jutut mahtavien ihmisten seurassa. Ja parasta on myos se, etta jos ei joku paikka tai tapahtuma oikeen kolahda, voi aina pakata repun ja lahtea jonnekin muualle. Kaikille joita ees pikkusen houkuttaa lahtea johonkin, voin sanoa et suosittelen 110%.

Eikohan siina tullut nyt tarkeimmat asiat vuodatettua. Pitakaa huolta itestanne siella toisella puolella palloa ja oikein hyvaa kevatta kaikille!!!!!!!

Paljon haleja ja suukkoja, Sanna <3

Hei jou kaikille teille rakkaille lapsille. En olekaan vahaan aikaan paassyt koneen aareen paitsi viime sunnuntaina jolloin ystavamme irc-galleria paivitti kommentti-osiotaan joten en paassyt kirjoittelemaan mitaan, mutta here I am and going good!!!

Jesh, eli vielakin Stanthorpessa tomaatti-orjana ja mikas sen mukavampaa :D Oon tavannut aivan ihastuttavia ihmisia, oppinut paljon, ja siina sivussa tienannut hieman cashiakin, eli elama hymyilee. Toita on riittanyt pretty much joka paivaksi, 8.00- 16.00 ja vaihtelee parilla tunnilla, mutta mitas pienista. Sita samaa mita viime vuonna, eli back at Allan's ja on kylla tosi kiva olla takas siella. Lupasin jo tulla takas ensi vuonnakin ja siitakos Alan riemastui ja vannotti et soittelen sit ajoissa et he tietaa koska olisin tulossa. Hahhhahaaaaa.

Ei mulla vielakaan mitaan ihmeempia tarionoita ole jaettavaksi, jos viittisin ni voisin tarinoida iat ja ajat ihmisista joita olen tavannut koska voin vannoa et ihan joka ikinen teista on ollut monissa tarinoissa mukana mita olen heille kertonut:) Ainiin, jos joku teista uskoo sielunkumppanuuteen, ni voin kyl kertoa et oon tavannut mun, hahhaaa, kummaa miten sita sattumalta tapaa ihmisia jotka on kaynyt ihan samat jutut lapi menneisyydessa kuin itekin ja on ihan samalla levelilla. Voin vahan mainita et han on sellanen hippipoika Saksasta ja hanen kanssaan ollaan monta iltaa istuttu myohaan yohon soittelemassa kitaraa, puhumassa meditaatiosta ja Universaalista energiasta (toinen aihe mista voisin tarinoida ummet ja lammet..) Hassua myoskin et vaikka oon tuhansien kilometrien paassa kaikista rakkasita en oo viela kertaakaan ees tuntenut olevani yksin. Mulla on taalla kaikki mita tarvitsen talla hetkella. Niin ja halusin viel sanoa et kiitos teille kaikille et ootte tullu mun elamaani juuri oikealla hetkella ja kaikesta mita ollaan yhdessa koettu. Ootte ollut usein mun ajatuksissani (koska tomaattipellolla ei ole muuta kuin aikaa ja aikaa ja aikaa) ja ootte tosi tarkeita mulle!!!! Ja myoskin kiitos etta ootte ollut siella mun tukena kun veri on vetanyt tutustumaan uuteen ja ihmeelliseen maailmaan.

Eipas tassa sitten muuta ihmeellista, en varmaankaan paase taas hetkeen kirjoittelemaan mitaan, mut yritan silloin talloin paasta hopisemaan jotain!

So much loveeeee, Sanna

P.s. Ostin eilen kitaran. Kun paasin kotiin rikoin heti kaksi kielta. Ketutti, mut ostin uusia tanaan ja sain kolme Jeesus-plektraa kyytipojaksi. Eli No hata!!!

Elika niille jotka ei viela tieda, ni oon ollu viimeisen viikon tomaattiorjana taas taalla tutussa ja turvallisessa Stanthorpessa (missa siis vietin 7 viikkoa viime vuonna suunnilleen samoihin aikoihin). Stan on taalla jossain korvessa 4h Brisbanesta etelaan ja vahan sisamaahan pain. Ihan hyva siina suhteessa jos haluaa saastaa rahaa eika valita tehda raskasta fyysista tyota. Ainoa haitta on vaan etta paivat on niin julmetun kuumia, joten ottaa valilla vahan hengen paalle, mut kun paivasta on selvinnyt, voi menna hyvilla mielin kotiin kun tietaa et on tehnyt ainakin jotain sina paivana:D

Oli kylla ihan mukava palata tanne, kun noi Caravan Parkin omistajatkin viela muisti meikalaisen (niinkuin toinen heista sanoi; kuka nyt Sannan vois unohtaa.. hmm, hyvassa vai pahassa, kysynpa vaan :) ). Joo ja tapasinpas heti pari tuttua kasvoa, Matt ja Lindsey, kaks aussilaista heppua joiden kanssa tyoskentelin viime vuonna. Ja varsinkin Matt oli kiva nahda, koska sil on kanssa samanlainen ajatusmaailma kuin mulla, ja han on loytanyt myos meditaation ihan vahan aikaa sitten ni meilla on ollut paljon mielenkiintoisia keskusteluja.

Muutenhan taalla ei mitaan mielenkiintoista tapahdukaan, ni ei oo mitaan huimia kertomuksia tai mitaan uskomattomia seikkailuja tapahtunut nyt parin viikon sisalla. Paivat on kulunu just toita tehden ja iltaisin ma opetan parille poitsulle kitarointia kun ne on just alottanu ja niitten mielest ma oon ihan mahtava kitaristi (se on hyva huijata kun osaa pari tsipaletta hyvin ni ne luulee et ma oon joku pro ;) hahhahaha), eli ihan hauskaa on. Ainiin, mut nyt vaan kavi vahan ikavasti et menetin just mun hyvan tyoni tomaattifarmilla ja maksoin just viikon vuokran, enka tieda saanko mitaan hyvaa tyota tas enaa, ni oon miettinyt paluuta Brisbaneen ja ettia sielta toita tai viela parempaa, hankkisin tyon Australia Zoo:sta (se Steve Irwinin mesta). Taytyy kattella mihin tuuli minut kuljettaa. Jokatapauksessa eipa luulis tyon hankkiminen olevan vaikeaa Brisesta, joten enpa jaksa stressata. Onhan mul viikko aikaa miettia :D

Yeah, mut tas oli lyhyt katsaus mun elamaani taalla toisella puolella palloa. Kirjoittelen taas et mihinkas ratkaisuun oon paatynyt tan tyon suhteen.

Hyvaa kevatta kaikille <3 Sanna-tati

The first words I said to Dave when he told me the news was, 'Please tell me it's not Leonie!!!'. Well it was you my dear friend, it was you.
Why? was the first thought, then came the overwhelming sadness. How could a person with so much energy and happiness and everything positive you can imagine, be gone. Forever.
It feels like yesterday when I amongst the other people who made such tight bonds, were doing all the crazy stuff you can think of. Remember the day when we had a lunch break at Allan's and went to swim in that dam with our clothes on.. We laughed so much we almost drowned ourselves. And the endless nights at the campfire where we got smashed and just sang, danced and played guitar until we got told off. And yeah, who's going to roll my ciggies now?!!
The last time when I saw you, was in Brisbane and everything was allright. What happened after that?? Well I can tell you that you gave me so much. You taught me things that I had to learn and I will be forever grateful to you. Thank you for everything, for our friendship, for the laughs, the talks, the advices, the fun times and the serious times. It was all good. I'll never forget.
I wish you'd have had more time.... I guess you did all you had to do here and now you've started another adventure somewhere there. You'll be fine. As for me, I'll regret forever that I didn't send you that e-mail.

Until we meet again,
May your body rest in peace and your soul find happiness again.

LEONIE HASSETT
(1981-2007)

Avaan ikkunan hengitan sisaan maisemaa
Niin taydellista etta pelottaa
Pelkaan etta aika ajaa meidat erilleen
Mita sitten teen, mita sitten teen
Eika ajatella sita kuka on kenenkin
Etta meilla kaikilla on kotikin
Toisilla on joku joka siella odottaa
Nyt ei kukaan muista eika tarviikkaan

Tulin just parin tunnin kavelylta Botanic Gardenilta ja tuhansia ja tuhansia lepakoita lenteli ympariinsa!!! Vhooou, mahtava naky:D

Eli i'm back from the mountains!!! Kurssi meni yli odotusten jo ihan siltakin kannalta et selvisin sen 10 paivaa, muahhhahaa. No ei kai, ei ollut kylla pelkoa et olisin lahtenyt, se oli niin antoisa kokemus ettei jarkea. Paivarutiini oli suurin piirtein tama, aamulla heratys klo 4.00, 4.30 meditaatiota kunnes aamiainen oli valmis 6.30. 8.00 jalleen meditaatiota klo 11.00 saakka jolloin lounas tarjottiin. taas klo 13.00-17.00 meditaatiota, viidelta ilta tee (huom. ei siis paivallista) ja klo 18.00-21.00 meditaatio jolloin oli aika menna petiin. Eli paivat tosiaan kului ainoastaan meditoiden. Ma en voi sanoin kuvailla kuinka happy olen tan kokemuksen jalkeen. En oikeastaan osaa kuvailla sita tan enempaa kun taytyy viel hetki sulatella mita oon kokenut noina 10 paivana.

I've stepped on the path of happiness and can't see the end.

Niin ja tapasin aivan mahtavia ihmisia myos kurssin aikana, tai no oikeastaan viimeisena paivana vasta pystyi kunnolla kommunikoimaan kun The Noble Silence oli ohi. Siella oli niin erilaisia ihmisia, niin vanhoja kuin nuoriakin from different cultures and backrounds(sori, en osannu kirjottaa tota suomeks, pah)

Se oli myos tunnetasolla tosi suuri kokemus, esim. 3.pv sain hirveita hysteriakohtauksia enka pystyny lakkaa nauramasta, ja pieninkin arsyke sai mut hihittelemaan ikuisuuksia. JA sit 7.pv oli tosi rankka, koko paivan olin ihan surullinen (sanottiin et menneisyyden muistot voi nousta ylos, joten se vanha masennus nousi, mut se oli se puhdistusprosessi et se on nyt kokonaan poistunu mun systeemista) ja viimeisella meditaatiolla rupesin vollottamaan (niin hiljaa kuin pystyin ettei muut kuule, heheee...) mut sit se oli ohi, ja loppu sujuikin hienosti.

Maisemat tottakai oli niin huikeita ja koko paikassa oli aivan mahtava energia. Ainoo haitta oli vaan et saa vaihtui kuin Englannissa konsanaan, eli talla hetkella sininen taivas, aurinko paistaa ja toisella kauheet ukkosmyrskyt. Yhella meditaatiolla salama osui salin kattoon ja pieni salama tuli ulos yhesta kattolampusta saikayttaen kaikki tietty henkihieveriin. Yeah, mut muuten ei mitaan haittoja... eiku ainiin toisiks viimeisena iltana mun viereisessa sangyssa nukkunut tytto rupes pitaan ihmeellista uikutusaanta(ei siis voinut puhua..) ja kaannyin sit kattomaan et mika on hatana ni taa (MA VANNON!!) suurin hamahakki ikina oli ihan siin sangyn vieressa. Ja tietty ultrasupermyrkyllinen ja oli varmaan majaillu meijan dormissa koko sina aikana, weppee!!! No ei siina, yks urhee tytsi sit pyydysti sen ja vapautti takas luontoon.. Harmi et tohon Noble Silenceen kuulus et DO NOT KILL... No ei, elava olento sekin kammotus on niinkuin me ihmisetkin, haahaa.

Sain jo pistettyy sanan leviamaan ku saavuin takas Sydiin ja mun huonetoveri Israelilainen poika oli tosi kiinnostunu ku yritin siin tohkeissani selittaa, joten sanoi et tekee sen myos matkan aikana, yeah anna hyvan kiertaa:DD

Hei meenpas nyt tekee jotain muuta ku klo on jo 21.15 ja on aika nukkumisen.

Miss you all ja lots of love and rainbows!!!! Sanna