..oli eilen ja tänään.
R kävi eilen kärryttelemässä. Muuten oli mennyt hyvin, mutta yhden kerran oli Veikko lähtenyt ryöstämään. Ja kun ohjissa ei ollut kunnon pitoa, oli R hätää kärsimässä.
Sillä näemmä noitten kärryjuttujen myötä välillä sitten aina napsahtaa päässä.
Tänään olivat käyneet 1, 5 tunnin kävelylenkin polkuja koluten. Se olikin viisas vaihtoehto kun eilisen vesisateen jälkeen iski muutaman asteen pakkasta ja pohjat aivan koppuraa.
Veikko ei ollut taas(kaan) saanut eilen iltaruokiaan. Tämä oli nyt neljäs kerta parin kuukauden aikana. Tai sen ainakin tiedän varmasti. Miten helvetissä se nyt voi olla niin vaikeaa kaataa se ämpäri siihen viimeiseenkin karsinaan. Alan olla varma, että se tehdään tahallaan.
Aina kun kuvittelee, että kyllä ne asiat nyt sujuvat, niin taas tulee näitä kämmähdyksiä, ei voi olla enää vain sattumaa. Ei normaalihevonen asiasta moksiskaan olisi, mutta kun Veikolla on ne omat ongelmansa, niin en todellakaan halua taas maksaa satojen eurojen klinikkamaksuja vain sen vuoksi, että tuollaista perusasiaa ei viitsitä hoitaa. Voi perkele!
Huomenna haetaan heinää. Toivottavasti sille sentään on aina iltaheinät annettu.