Tänään oli laiskan hevon maastopäivä.
Ilmeessä hymy ja onnenhäivä,
kun kauas katosi maneesin katto
alla vain jäinen metsämatto.
Hip hurraa, nyt varmaan nostan laukan
kiidän lailla kanahaukan.
Kohti maita ja mantuja noita,
pidä harjasta kiinni, ei nopeudessa meitä kukaan voita.
Aina jos voisi vain maastossa kulkea.
Pois ura ja maneesi mielestä sulkea.
Se laiskan hevosen onnea ois
ja laiskuus - kas kummaa -häipyiskin pois.