Kävi tänään Suskin kanssa 1,5 h käynti ja ravilenkin teemalla "tutustumme siltoihin ja näytämme keskikaviota puskista hyökkääville koirille". Korvat hörössä marssi kohti uusia kivoja maisemia. On se yhden sortin seikkailija. Ymmärtäisi vain, ettei missään ole jokapäivälle ihan uutta ja korkkaamatonta maisemaa.
Illalla laitoin kamoja valmiiksi huomista varten.
Nyt jo ihan uupunut olo kun sitä ajattelee. Klinikkareissut on aina niin kamalan rankkajo; sekä fyysisesti että henkisesti.