IRC-Galleria

Lantalan pellolta löydettiin vähän lunta. Sen verran, että vähän joutui tarpomaan. Vähän ravailua kun pohja oli aika kamala.
Heti oli eri ilme ja olisi kyllä mennyt jos vain olisi voinut päästää.
Mutta ihan banaani vasempaan. Heli THE fyssari hälytetty apuun. Nou good.

Missä liikkua, jos liikkua on pakko, maneesi bannissa niin paljon kuin mahdollista, ja joka ikinen paikka on pelkkää jäätä?
Jopa pellot.
Veikko oli tulta ja tappuraa kun liukasteltiin etupellolla talutellen. Kokeiliin Pädän kanssa mennän ihan asian juurille, että ilman satulaa, Marjutin ohjeilla ja lopetettiin 20 minuutin jälkeen. Oli heti totaali haluton, kun maneesiin tultiin. Ei edes puomit virkistäneet.
Vasen etunen alhaalta vähän lämmin eivätkö mahaääniä paljoakaan ollut. Heinääkin soi haluttomasti ja ilme oli tosi väsynyt.
Ei kai nyt desi mellaa voi tuota tehdä tai yhden päivän vapaa?
Jotenkin tämä dilemma on nyt ratkaistava. Jos ei kerta talvea ikinä tule, niin tulisi nyt sitten kunnolla vettä ja lämpöasteita, että edes jäät sulaisivat.
Ahdistaa.

Tänään oli laiskan hevon maastopäivä.
Ilmeessä hymy ja onnenhäivä,
kun kauas katosi maneesin katto
alla vain jäinen metsämatto.
Hip hurraa, nyt varmaan nostan laukan
kiidän lailla kanahaukan.
Kohti maita ja mantuja noita,
pidä harjasta kiinni, ei nopeudessa meitä kukaan voita.

Aina jos voisi vain maastossa kulkea.
Pois ura ja maneesi mielestä sulkea.
Se laiskan hevosen onnea ois
ja laiskuus - kas kummaa -häipyiskin pois.

Voi Veikkoa, vähän esittää heikkoa.
Jarruja on vaikka muille jakaa, viisautta suurta aivojen takaa.
Kas, kun laistaa töistä, ei tarvitse välittää satulavöistä. Voi vain tarhassa olla lölliä ja heinän päällä karsinassa kölliä.
Omistajaa se ottaa hattuun, mutta veksi tietää; Omistajan rakkautta ei poista pikku jarru.
Veksi omaa tätiä rakastaa ja taitonsa myöhemmälle pakastaa. Ja kun löytyy jutun juoni, saattaa oman tädin onnelisuuden suoni poksahtaa. Näitä miettii söpö veikko, vaikka, ah, joskus niin heikko.

Täti-Lötjönen 32 wee

Oli kerran laiska hevonen,
ja se töihin pistettiin.
Laiska heppa voivoitteli,
ja lähti mehevän ruohon perään.
Isäntä se suuttui,
ja hänen kasvonsa muuttui raivosta punaiseksi.
Laiskaa hevosta ei sen koommin töihin pistetty.
Ei tosiaankaan.

Sonja 9 v

...ja olen osaamaton tolla...
Hevoset ei juuri nyt jaksa innostaa

..eikä sen enempää olekaan kertomista. Paitsi että hirveän huono omatunto siitä, että suutuin hevoselle tosissaan. Vaikka viisas onkin, niin ei se kuitenkaan aamulla suunnittele, että vittuilenpa tuolle taliaivolle tänään. Ongelma istuu satulassa. Mielessä pyörii se, miten tämän solmun aukaisisi ja mistä lähtisi ongelman purkua aloittamaan.
Heidi lupasi kokeilla torstaina Veikkoa. Katsotaan, josko sieltä tulisi ohjeistusta.

...josta Veikko "isaakthejonkuitti" Voklin tykkäsi kovasti. Jopa hivenen lämpeni eikä olisi malttanut odottaa, että Heidi päästää irti kujan päässä.
Pomppasi pari kertaa hienosti 90 cm okserin. Minähän olisin tietysti jatkanu vaikka kuinka pitkään, mutta onneksi Heidillä järki päässä ja sanoi, ettei untuvikkoa voi väsyttää tai nostaa liikaa.
Uusi heinä on niin hyvää, että sitä pitää suorastaa ahmia.

Veikko pääsi Riikan kanssa tekemään siltalenkin. Polku oli sopivasta jäässä, eli ei upottanut. Oli ollut kuulema aivan mahtava humma. Vähän oli pyytänyt josko olisi saanut vauhtia lisätä, ja jossain kohtaa oli ollut sopiva kohta vähän laukata. Oli antanut kiltisti vauhdin alas pyydettäessä.
Hyvän tuulinen heppa vielä illallakin.
Mondeo on nyt suuli, sillä siellä on irtona n. aumallinen heinää....
Löde uusi koti on aivan ihana!
Lumpparikin moikattiin ja se ei fanita Stübbeniä.