IRC-Galleria

Samin kanssa surautettiin viettämään perheenkeskeistä laatuaikaa yhden hevosvoiman yksikkömme kanssa. (kun yhteensä niitä meillä on 110 montsa + 140 plussapallo+ 98 kotari + 1 veikko)
Ei ratsastettu kun kisaviikko menossa ja hirveä hulabaloo joka paikassa.
Normi namit ja pesut ja hoidot ja syöttelyt. Oli tänään niiin elosa ja pirteä kun muutama kisaviikolle osallistunut hevonen majoittautui Pialle. Lippalakkimiehen pää pyöri kun kisakireitä vempeleitä pyöri jaloissa asti. Yksi ponitamma oli Veikosta niiiin ihana. Damned että tallilla saman naisen huomiosta oli kilpailemassa neljä oria..
Sen karva näyttää ihan kirahville kun talvikarvaa alkanu puskea ja kesäkarva haalistunu laitumella. Talvikarva taas paljon punaisempaa kuin ihana silkkinen kesäkarva.
Kyllä mä sen nyt pian kotoa haluan. En enää kauhean kauaa tätä ikävää kestä. Joka lauantai ehdoo menee parkumiseen.
Huomenna myönnytys Samille ja Räyskälään rr:ää katsomaan. Onneks tällä kertaa vippi-katsomoon kun tähän asti on joka vuos tullu kaatamalla vettä ja litimärkinä. Nyt on ees katos.

Taas ihana pvä. Pädä & Julia lähtivät parantamaan ratsastuskoululapsien Pian silmissä ryvettynyttä mainetta. Ja loistavasti onnistui Julia. Herkkis pikkusuokki Kohahdus toimi loistavasti hyttysen kevyellä ratsastajalla. Muutaman pikkuhypynkin tekivät derby-kentän viereisellä pikkukentällä. Veikko toimi valmentajana (koska Pia selässä). Tarkkana seurasi tyttöjen touhuja ja jos Kohahdusta rupesi liikaa jännittämään, rohkaisi Veikko hörinällä tyttöystäväänsä. Liikuttavia.
Tallilla taas pesut ja ötömyrkyt, kivennäiset, porkkana ja suola. Ja Veikkoa järkyttävänä yllätyksenä myös pari desiä kauraa! Ei ole varmaan koskaan ollut ruokakuppi yhtä hyvin putsattu..
Pia sanoi, että oli onnahtanut vammajalkaa sepelimäessä alaspäin tullessa. Suoralla ei kyllä huomattu mitään kun juoksutettiin. Varmaan ne terävät sepelit sattuivat arkaan kavionpohjaan. Toivottavasti vain se.
Sitten lähdettiin naapuriin ja voi ei mitä nähtiin!! Rillapoju, Veikon velipoika. Takapäästä kuin ilmetty isoveikkansa, edestä oli kapoisampi. Mutta samanlainen beentheredonethat luonne ja ihana ilme. Ei ihan yhtä nätti kuin Veikko, mutta ihanaihana. Sitten oli kolmevuotias apassilainen Katariina, jolla oli kyllä aivan ratsun runko. Ja kirsikkana kakun päällä vielä kaksi POHJOISRUOTSALAISTA! Ja sitten paras; toinen niistä oli Suomen ainut Järvnsofaxenin tammajälkeläinen Suomessa. Olin aivan onnesta soikeana kun maailman nopeimman kylmäverin jälkeläistä pääsin halaamaan. Ja sitten oli aivan uskomattman kaunis, pikimusta ruuna joka tulossa myyntiin...
Harvoin olen nähnyt niin tyytyväisen oloisia ja kiiltäviä hevosia.
Ihan tuli tippa linssiin, kun näki, millä rakkaudella vanhempi pariskunta hevosiaan hoiti ja kuinka niistä tykkäsivät.
Taivaallinen päivä, joka saa taas arjen tuntumaan entistä puuduttavammalta.
Ainut pilvi aurinkoisella taivaalla on kauhea ikävä Veikkoa, joka aina tuntuu pahimmalta sen jälkeen, kun auton nokka kääntyy poispäin Tauron pihalta.

..kertomassa, että sunnuntaina oli Killerillä mahtava päivä vaikkei meirän sukulaispoika ihan (0,2 s) kuninkuutta voittanutkaan.
Mutta oli kyllä hienot kilvanajot. Jopa Sami innostui kun oli tosi urheilujuhlan tuntua.
Kyllä se oma ravuri on joku päivä vielä saatava. Se on saletti.

..kun pääsi katsomaan omaa veikko-palleroa Ypäjälle (kera atuphin).
Hirmuinen helle ja miljoona paarmaa. Käytiin kävelemässä vajaan tunnin lenkki upeissa maisemissa ja ihanilla Ypäjän reiteillä.
Veksi oli Veksi ja omanlaisensa.
Arkoo vasemman kavionpohjaa. Sinne laitetaan sitten shocktimer kunhan kavio on päässyt vähän kasvamaan. Onneksi arkoo vain silloin tällöin ja irtokivia yms. Pehmeällä pohjalla ei aro lainkaan.
Muutama pienoinen pätkä raviakin kokeiltiin. Ja viisi askelta laukkaa :)
Sitten pesut ja pisut ja porkkanat ja vihreät ja heinät ja halit ja heiheit ens viikkoon.
On se vaan maailman ihanin hevonen.

Veksin laiskotteluun kyllästynyt PT oli ottanut raipan mukaan lenkille. Veksi oli sanonut että trööt trööt ja sen jälkeen ratsuttaja olikin sanonut vain että ptruut pruut.
Arkoo kavionpohjaa. Pohjalliset laitetaan, kun kaviot vähän kasvaneet eli muutama vko.

Paitsi että juttelin pitkät pätkät Karesman Esan kanssa (Ypäjän kengittäjä).
Siltä tuli faktaa kuin apteekin hyllyltä ja kertoi, että itseasiassa tilanteen parantuminen voi viedä useita KENGITYSVÄLEJÄ, ei viikkoja kuten klinikalta sanottiin.
Ja jossei muni auta (on siis oikea munis eikä rengaskenkä), niin sitten laitetaan sen kanssa shocktimerit ja jossei nekään, niin sitten kiilapohjat.
PG-kenkien tekeminen lopetettu (sääli), joten niitä paha kokeilla. Sanoi, että ovat kyllä parhaat.

..rakasta murmelia katsomassa. Kengät oli jalassa, tosin rengas sellaiset. Ehkä toimii niilläkin. Annoinhan mä sepälle vapaat kädet.
Veksi oli aika väsynyt. Ei varmaan oo saanut paljon nukuttua kun vieras paikka ja Murre sitä jahdannu aikalailla. Ei mitään pahaa, mutta pitänyt palleron liikkeessä hela tiden.
Meni nyt yksin tarhaan.
Esikuivattua on syönyt myös. Tosin mieluummin valitsee vihreän.
Oli eilen ollu ep kun PT kokeillut muutaman askeleen ravia. Mutta ei nyt vielä tartte hätäillä. Klinikala sanottiin, että vasta muutaman vkon päästä kenkäyksestä näkee, onko apua tahi ei.
Käynnissä ok ja PT sanoikin vain kävelevänsä seuraavan vkon.

Käytiin kävelemässä kolmen vartin lenkki opiston poluilla. V oli toosi laiska ja kyttäsi vaan mua, eikä suostunut etenemään jos yritin jättäytyä jälkeen.
Ressukka oli ihan kauhea mun perään. Vissiin ollut yhtä ikävä kuin mulle sitä.
Atuphille piti jo vähän itkeä, kun niin pahapaha ikävä äireen poikaa.
Pesin mutaisen pojan ja pistettiin myrkyt ja rasvat. Syöttelin pitkään ja annoin pellavalimaa porkkanoiden kanssa. Toinen ryysti sen niiiin onnellisena. Ja halittiin pitkään ja suukoteltiinkin.
Voi kun kaikki menisi hyvin, vaivat paranisivat ja rakas liinakko tulisi pian kotiin....