IRC-Galleria

.. ja viipyikin hyvän tovin. Ihasteli paikkaa ja teki Veksille kengät. Laitettiin jo hokit alle.
Käytiin sitä ennen kävelemässä ihan pikkulenkki eli n. 20 min.

ja huomenna saa nastat alle.

Mikä olikaan se merkillinen valoilmiö taivalla. Nimiä tahtonut jo unohtua..
Käveltiin tunnin verran metsässä.
V oli tosi väsynyt ja haluton. Ei innostunut oikein mistään. Limaakaan ei irronnut.
Taikinakulhosta ja vihreästä rantapyyhkeestä ei sitten kuitenkaan tullut ihan parasta mahdollista höyryhengityslaitetta.
Kerroin Veikolle, miten mummolan maatalousoppilaitoksen oppikirjassa opetettiin hevosen harjaus ja myös demonstroin sen. Oli oikein hyvä tapa tuumasi Veikko.

aamun sää.
Oli niin helevetin kylmä, ettei mitään rajaa.
Käytiin tekemässä ihana rentouttava kävelyretki M/D:n kanssa. Paltsu toimi edellä heijastinloimessa EA-kuljetuksena ja otti tehtävänsä vakavasti.
Kuopilla olikin ruuhka-aika.
Käytiin papukaijalaaksossa ja metsäpoluilla. Aikaa meni liki 1,5 h ja mulle tuli hiki.
Oli aamulla yskinyt ja liikutus sai limaa tulemaan ulos. Täytyy harjoittaa sovellettua höyryhengitystä huomenissa kävelylenkin jälkeen.

Vähän pujottelemista ja juoksemista hetken aikaa narun päässä. Vasempaan on mitä on, muttei oikeaan paljonkaan parempi. Tosin oikeeseen nosti pari kertaa laukan ihan vain laukka-sanasta. Tuntuu pahalta katsoa sitä ihanaa laukkaa ja miettiä, ettei enää koskaan ehkä sitä saa selästä kokea.
Juokseminen irrotti limaa ja valkoiset norot sieraimista.
Huomenna saadaankin kävelyseuraa metsäretkelle.

Syksyt on kuolettavia. Ei vesisateet, vaan se valon puute saa olon tuntumaan niin lohduttomalta.
Kevääseen on niin kovin pitkä matka.
Käytiin lyhyellä kävelyllä irwinin suuntaan. Olisi menty kuopille, mutta isokivi oli siirretty ja volvo lastas sorarekkaa kuopan pohjalla. Ei sitten jaksettu odotella loputtomiin vaan käännyttiin kotiin kun alkoi taas sataakin.
Veikko on oppinut avaamaan liukuovetkin. Aika fiksu se on, tajus heti, että ahaa, jossei työntämällä eteenpäin, niin hivuttamalla sivulle se aukeaa.
Ihan agilityainesta.

..hei missä mä asunkaan?
Veksi oli tänään takaa-ajettu. Oli se kyl vaikeempaa kun muistinkaan. Eikä noi seliseli releet (satula ja liinat ohjina) hirveesti helpottanu.
Mutta oli hienoo huomata, et kaveri peruuttaa kun sanoo pakki. Harkattiin väistöjäkin, mut se oli tosi vaikeeta kun ei ite oikein tajua, miten pitäis pyytää. Pylpyröitä tehtiin ja pujoteltiin keppejä. Raviakin kokeiltiin muttein mun metriheikki jalat riittäneet. Toi on kyllä ihan kivaa, kunhan oppis ja sais vähän ideaa siihen, mitä ja miten pitäis tehä.
Yskäs taas kerran. Voi ei..
Jätkät muutti uusiin boxeihinsa ja näyttivät siltä että olivat aivan pihalla. Ainakin Veksi.

Veksi oli liinan päässä. Ekaksi vähän väistältiin. Meni välillä ihan ok. Sitten sai hölkötellä narussa (mitä väliä enää millään kun jalat on paskana kuitenkin, eivätkä paremmiksi tule) sen minkä halus. Innostui välillä juoksemaan ihan isoa kovaa. Jännä, että valitsee aina vasemman eli sen vammajalan puolen vaikka luulis olevan just toisin päin.
Lopuks käytiin pujottelemassa keppejä.

Aurinko paistoi pitkästä aikaa ja ennen huomista myrskyä.
Vein sitä varten high neck:n tallille valmiiksi.
Käytiin kävelemässä n. puoltoistatuntia Terrisuon poluilla. Sai kulkea pitkässä liinassa ja syödä mitä haluasi. Ja tokin se halusi.
Oli jo pirteämpi ja pari kertaa vähän hypähtelikin. Ei köhinyt, mutta limaa on keuhkoissa selvästä. Metsässä kulkemisen jälkeen ei lima rohissut läheskään yhtä paljon.