Tunnilla.
Alku oli aivan kauhea kun Ruskopolle kieltäytyi liikkumasta totaalisesti. Kauhukuvat niveltulehduksesta vain risteilivät päässä.
Suski katsoi, ettei ollut ep mihinkään suuntaan.
Onneksi taas rakastettu laukka herätti sisäisen kilpurin ja ohituskaista oli käytössä.
Lopputunnista tädin kädet olivat täysin hapoilla pidättämisesä.
Mutta tulipa muutama todella hieno laukannosto. Näin se on ihminen iloinen pienistä asioista. Ja pätkän matkaa polki ravissa todella hienosti.
Kylmäsin jalan ja laitoin savet varmuuden vuoksi. Oli kaveri todella hikinen, ihan niinkuin tätikin...