IRC-Galleria

Natsiraivariitkupäivä.
Töissä kaikki asiat perseelleen eikä vapaa-ajanharrasteenkaan suhteen hurraamista. Mikä helvetti on, että sovittuja asioita on niin jumalattoman vaikea pitää. Tai niin, vaatiihan niiden pitäminen selkärankaa ja sitähän ei tunnetusti matelijoilla ole.
Veksin mielestä vapaapäivän ovat täysin yliarvostettuja ja narun päässä EI VOI kävellä, vaan juosta, hyppiä, riekkua ja häröillä ylipäätään. Eipä ole ennen tarvinnut laittaa riimunnarua turvan ympärille missään tilanteessa, mutta tänään sekin tuli eteen.
Oikea satula on tänään tullut ja SS tulee sen huomenna vielä sovittamaan. Sitten vain bye bye Ansür....

Veksillä takaset turvoksissa ja vähän alilämpöä. Tallilla jollain hevosilla vähän flunssaa, joten tietysti herättää pelonsekaisia tunteita. Meille lepo kun tietäisi varmaa keikkaa Hyvinkäälle ähkyn vuoksi..
Otin liikunnan kevyesi. Maneesissa lähinnä käveltiin ja haettiin lähinnä tasaista tahtia ja vähän taipumisia. Ravikiekurat jätit suosiolla pois. Muutama laukannosto Veksin mielenvirkistykseksi. Kuumeni just sopivasti, että alkoi huomaamattaan vähän asettua ja taipuakin - siis käynnissä laukkojen jälkeen. Kyllä mulla on ihana hevonen vaikka joskus possuileekin ja on terveydeltään maanantai-valu.
Vietettiin laatuaikaa käsikaviossa juttelemassa päivänpolttavista asioista.

..ei edes omalle hevoselle...Työt vie kaikki mehut ja siellä saisi istua aamusta iltaan vaikka kuinka päätät, että ylitöitä et tee.
Joutuu turvautumaan ihan liikaa muiden apuu ja stressi vain lisääntyy huonosta omastatunnosta joka suuntaan.
Onneksi Veikkaveikolla on suuri sydän.

Eilen haettiin heinää mun unelmien maatilalta. Voi kun joskus sellaisessa paratiisissa saisi asua!
Ratsuttaja S liikutti Veksin kun meillä meni niin myöhään. Oli esittänyt niin parhaat kuin pahimmat puolensakin. Pätkittäin liikkunut hienosti, mutta radalla oli kaasu taas yrittänyt hirttää useampaan otteeseen kiinni ja sitten oli vetänyt herneet komentamisesta.
Tänään olikin varastuntti R:n vkottaisen veikkoilun vuoro. Sanoin, että voi antaa mennä reippaammin jos keli sallii. Oli ollut tosi kiva ja kuuliainen. Liekö edellispväiväisellä jotain osuutta asiaan...
Huomenna tunnille. Käsiä särkee jo etukäteen :)
Uusi sadetakki pitää ostaa. Vanhat HC:t päästää vettä läpi. Rahanmenoa...

Tiivistä liikehdintää joka pvä. Pe kävi varatäti R, lauantaina oltiin ruunaremmin kanssa piitkällä kävelylenkillä ja sunnuntaina Veikko kusetti kybällä Samia jolta paloi lopulta päreet ja luovutti.
Menin sitten vähäksi aikaa selkään ja toimi ihan ok - Veikoksi.
Tänään oli vapari eli käytiin narusta metsässä kävelemässä ja havuja syömässä.
Huomenna mennään taas toivioretkelle heinäkauppoja tekemään. Kädet ristiin, jotta nyt vihdoin löytyisi kunnollista. Sitä yhtä shittiä en enää halua Veksille syöttää.
Huomenna ratsuttaja-päivä.

Oli äijä liekeissä tunneille. Megasikatörkypukit kun menin vähän huomauttamaan. Asiaa, täytyy sitä hevosella vähän luonnetta olla.

He. soitti aamulla; V flegu ja polkenut heiniä. Paniikki. Kova järjestely miten ja kuka sitä pvän katsoo, kun itse ultrapakollisissa paltsuissa kiinni koko pvän.
Onneksi Lötjösen emäntä lupautui kävelyttämään. Kiitos hänelle siitä.
S kävi ratsain metsäpolkuja, jotka ovat kovin V:n mieleen. Oli ollut aivan tohkeissaan. Muutenkin ollut ihan normi ratsastaa.
Illalla vielä taluttelin, ja oli ok. Kauhean seurallinen kyllä, niinkuin aina kun on vähän toisella ohjalla.
Varmaankin heinän vaihtuminen ja kenties myös maitohappobakteeri. Jätin pois sen sekä myös Chevinalin ja kalkin, varmuuden vuoksi.
Ninalta sain mahdollisen heinän myyjän numeron. Kelliksen heinä liian kortista.
On tää yhtä helevettiä. Sami oli ennakoinut mun viipymisen tallilla ja tuonut valmiiksi lämmintä vaatetta. On se sitten ihana kaveri.
Silmänsä oli V tölvässyt johonkin. Oli puoliksi umpeen turvonnut, muttei mitään näkyvää missään. Huuhtelin silmävedellä.
Kyllä kesällä oli helppoa, kun äijä oli laitumella.

Mä kipeänä. Onneksi oli muutenkin Veikon viikkolepopäivä. Käytiin vain vähän kävelemässä narun perässä ja Marttia auttamassa pusikoiden raivaamisessa. Veikon korvat pyöri kun vesuri jyrähti käyntiin mutta sitten alkoi kiinnostaa isojen poikien hommat. Ei se poika ainakaan koneita pelkää. Traktorithan ovat aina olleet pop ja renkaat täytyy käydä haistelemassa eli potkimassa.
Ovat sitten erehdyksessä lähettäneet väärän satulan eli Ansürin. Pistävät tulemaan oikean, joka olisi 100 £ kalliimpi, mutta saan sen hyvitystä tuon sähläyksen vuoksi.
Sami S tulee vielä sovittamaan satulan kun se tulee.
ne tietyt jutut alkoivat taas tänään vituttamaan niin paljon, että savu nousee korvista. Voi kun toivottu ratkaisu löytyisi pian.

Lönköteltiin ilman suuria tavoitteita kaikissa askellajeissa. Nyt ei vauhtia ihan hirveästi ollut, mutta enpä pyytänytkään muuta kuin että eteenpäin. Laukkakin oli mukavan rauhallista ja pyörivää paitsi takasuoralla kun halusi, ja sai kiihdyttää.
Metsästäjien hirvikiväärien paukut saivat molemmilta sydämet kurkkuun, mutta siitäkin selvittiin.
Oli taas ihan hirveän hellyydenkipeä. Kyllä mulla on vain niin ihana hevonen, että tippa meinaa tulla linssiin kun ajattelee, että se on todellakin mun. Vaikka välillä onkin ongelmia ja vaikka ähkypeikko on aina takaraivossa.

Eilen ostettu heinä kakkaa, ja joutuu nyt syömään ylivuotista vitskujen kanssa, ennenkuin jostain kunnollista löydän.
Satulan kanssa ongelmia. Perjantaina tulee edustaja katsomaan, ja englantiin jo asiasta viestittelin

Veikon "ihailensinua" ystävä K stunttaili radalla. Montén mm-aika oli ihan hollilla, sitä kovaa pari porskutti eteenpäin. Vekkulin korvat tikkuna eteenpäin kun oli niiin mieleistä hommaa.
En sitten malttanut täysin pysyä selästä pois kun laukkaaminen niin houkutteli. On sillä vaan ihana laukka.
Ja illalla sain sielä kokeilla Vilungillakin. Vilunki on ihan huippuheppa. Lämpenee laukan odotuksesta, mutta kun saa sen nostaa, niin jatkaa eteenpäin pyydettyä vauhtia kuin juna. Ettei tee niin kuin V, jolla vauhti tuntuu vaihde kerrallaa kiihtyvän koko ajan.
Mennään nyt maastossa monipallonivelellä ihan varmuuden vuoksi. Muuten kyllä ihan peruskolmipala käytössä.