IRC-Galleria

Veksi vaisu. Myös R ihmetteli samaa. Heinä ei maistunut ja illalla huomasin, että oikean etusen sisäsyrjä on tosi lämmin. Mitään hokinreikää tms. en löytänyt. Ja juuri se ex-niveltulehdusjalka..
Kylmäsin ja laitoin varmuuden vuoksi saven.
Aloitin myös psyllium-kuurin.
kelekelekele

..esim. silloin kun suomenhevoisruuunaveikonomistaja sairastelee k-p-tulehdusta tai jotain muuta inhaa böböä.
Kiitos LumenemänkäK (joka muuten taitaa olla tämän syksyn ainut varastuntti, jolle V ei kehtaa näyttää sitä, miten hienosti on opiskellut pukittamistakin).
Päivän slogan kenkääjä-Ripalta:
"Veikko on enemmän noita off-road miehiä". Tämä huvittaa emäntää suunnattomasti, sillä pikku-Britanniassa oli mun ehdoton suosikkikaksikko joiden slogan oli "We are the off-roaders". Ja olivat aina lanttikkansa kanssa jumissa jossakin ja jotenkin päin.

Voi miten ihanaa olikaan nauttia ihanasta tallinrauhasta ilman sitä hirveää hulinaa ja älämölöä, joka arkena on. Eikä maneesissa ollut ketään, joten sinnehän oli sitten pakko mennä.
Harkattiin (just joo) kaikkea hirrveän vaikeita juttuja, kuten nopeita käynnistä raviin siirtymisiä ja laukkaympyröitä. Ne menee oikealle jo ihan ok, mutta vasemmalle vaikeaa.
Ja lopuksi hypättiin maahankaivettu ristikko pariin kertaan.
Alku-ja loppukävelyt toki radan ympäri.
Oli sisäänotettaessa alilämpöä. Täytyy taas seurata. Piti seurustella ja rapsutella piitkään.
Loka-tammikuun voisi muuten pyyhkiä kalentarista. Palataan asiaan taas kevättalven auringossa.

Eli missähän kaupassa niitä myytäisiin? Meillä kun on vain sellainen vauhtiveikko, joka puree kuolaimeen kiinni ja sitten mennään.Röhkäisee, heilauttaa häntää, ja sit lähtee.
Oli tänään pakko kerran istuttaa Veikko kun ei enää ollut mitään rajaa sen touhuissa. Sen jälkeen laukka kyllä jatkui oikein mukavana ja tasaisena.
Käytiin vielä hetki maneesissa muistuttamassa että asettuminen ja taipuminenkin ovat osa ratsun elämää. Veikko kyllä on tuosta asiasta eri mieltä.
Voi kun olisi paikka, jossa voisi turvallisesti antaa mennä ja laukata ja purkaa siten kunnolla energiaa. Nyt laukat ovat kuitenkin parhaimmillaankin vain parin sadan metrin pätkiä.

R parka oli joutunut Veikko-tornadon kouriin maastossa. Oli lähtenyt käsistä, vetäny ukarit ja ne sen bravuuripierupukit päälle..
Toivottavasti ei pelottele kullanarvoista lainastunttiamme. Tosin hän taitaa olla omistajaa huomattavasti kestävämpää laatua. L:stä iloisia uutisia!

Kun ei uudempi Energistkään ihan samalta tuntunut kuin <- tuo maailman paras satula.
Sovitetaan vielä varmuuden vuoksi Freestyle sekä GP ennen lopullista päätöstä.
Otin etu chimeyt pois jos sitä kautta saisi vakautta.
Vekander teki hienot laukannostot. Alkaa käynnissä jo löytää tahtia ja jopa taipua.
Muistan taas olla ylpeä ja onnellinen omasta loistoliinakostani (jonka ulkomuotoa taaas tänään kehuttiin, kröhöm).
Huomenna onkin Riikan päivä.

Natsiraivariitkupäivä.
Töissä kaikki asiat perseelleen eikä vapaa-ajanharrasteenkaan suhteen hurraamista. Mikä helvetti on, että sovittuja asioita on niin jumalattoman vaikea pitää. Tai niin, vaatiihan niiden pitäminen selkärankaa ja sitähän ei tunnetusti matelijoilla ole.
Veksin mielestä vapaapäivän ovat täysin yliarvostettuja ja narun päässä EI VOI kävellä, vaan juosta, hyppiä, riekkua ja häröillä ylipäätään. Eipä ole ennen tarvinnut laittaa riimunnarua turvan ympärille missään tilanteessa, mutta tänään sekin tuli eteen.
Oikea satula on tänään tullut ja SS tulee sen huomenna vielä sovittamaan. Sitten vain bye bye Ansür....

Veksillä takaset turvoksissa ja vähän alilämpöä. Tallilla jollain hevosilla vähän flunssaa, joten tietysti herättää pelonsekaisia tunteita. Meille lepo kun tietäisi varmaa keikkaa Hyvinkäälle ähkyn vuoksi..
Otin liikunnan kevyesi. Maneesissa lähinnä käveltiin ja haettiin lähinnä tasaista tahtia ja vähän taipumisia. Ravikiekurat jätit suosiolla pois. Muutama laukannosto Veksin mielenvirkistykseksi. Kuumeni just sopivasti, että alkoi huomaamattaan vähän asettua ja taipuakin - siis käynnissä laukkojen jälkeen. Kyllä mulla on ihana hevonen vaikka joskus possuileekin ja on terveydeltään maanantai-valu.
Vietettiin laatuaikaa käsikaviossa juttelemassa päivänpolttavista asioista.

..ei edes omalle hevoselle...Työt vie kaikki mehut ja siellä saisi istua aamusta iltaan vaikka kuinka päätät, että ylitöitä et tee.
Joutuu turvautumaan ihan liikaa muiden apuu ja stressi vain lisääntyy huonosta omastatunnosta joka suuntaan.
Onneksi Veikkaveikolla on suuri sydän.

Eilen haettiin heinää mun unelmien maatilalta. Voi kun joskus sellaisessa paratiisissa saisi asua!
Ratsuttaja S liikutti Veksin kun meillä meni niin myöhään. Oli esittänyt niin parhaat kuin pahimmat puolensakin. Pätkittäin liikkunut hienosti, mutta radalla oli kaasu taas yrittänyt hirttää useampaan otteeseen kiinni ja sitten oli vetänyt herneet komentamisesta.
Tänään olikin varastuntti R:n vkottaisen veikkoilun vuoro. Sanoin, että voi antaa mennä reippaammin jos keli sallii. Oli ollut tosi kiva ja kuuliainen. Liekö edellispväiväisellä jotain osuutta asiaan...
Huomenna tunnille. Käsiä särkee jo etukäteen :)
Uusi sadetakki pitää ostaa. Vanhat HC:t päästää vettä läpi. Rahanmenoa...