IRC-Galleria

Mä tiesin kuunnellessani tätä levyä viime keväänä pari viikkoa koko ajan, että se säilöisi muistoja tähän musiikkiin. Ja sitä ennen se oli säilönyt muistoja jo viime syksystä.
Ei tää ole musiikkia enää, vaan tunnetila.

Sinulle maailma polvillaan on
ja sinä määräät sen mikä on oikeaa
ja sen kuka on tarpeeksi hyvä, ja kuka ei
niin sanot
ja kaikki kuuntelee vaan

Piilotan taas sanani
kahlitsen huuleni näin
etten vain sanoisi sinulle väärin

OIKEA NIMESI:
- Matleena

2. GANGSTANIMESI: (ekat 3 kirjainta etunimestä + izzle.)
- Matizzle

3. ETSIVÄNIMESI: (lempiväri ja lempieläin)
- Ruskea koira (tiedän, maailman tylsin)

4. SAIPPUAOOPPERANIMESI: (Äitisi nimi ja tämän hetkinen sijaintipaikka)
- Erja Keski-Suomi

5. STAR WARS -NIMESI: (ekat 3 kirjainta sukunimestä, ekat 2 kirjainta etunimestä, ekat 3 kirjainta äidin tyttönimestä)
- Kosmatyn

6. SUPERSANKARINIMESI: (toinen lempivärisi, lempijuoma)
- Oranssi Tuoremehu

7. IRAQ-NIMESI: (1 kirjain etunimestä, 3 kirjain sukunimestä, mikä tahansa kirjain toisesta nimestä, 2 kirjain äidin tyttönimestä, 3 kirjain isän toisesta nimestä, 1 kirjain siskon/veljen nimestä, viimeinen kirjain äidin toisesta nimestä)
- Mkosvtyantaa

8. INTIAANINIMESI: (kolmas lempivärisi ja lemmikkisi nimi)
- Keltainen Pölyvillakoira

Nyt kuuluu hyvää. Oikeesti. Ja se on siistiä.
Mä haluaisin puhua. Puhua koko elämä läpi, tai ainakin asiat viimeisen vuoden ajalta. Mä puhun aina, ja kaikki asiat on jo puhuttu, mutta silti. Onneks mulla on ystäviä jotka jaksaa kuunnella. Muuten mä olisin jo seonnut.

Mun elämä on viimeisen vuoden ajan pyöriny ihmissuhteiden ympärillä. Oon vaan miettinyt, keneen oon tutustunut, keneen en ja miksi, kuka on mulle tärkeä, kuka on hyvä ihminen ja kuka ei, kuinka moni vihaa mua ja kuinka moni välittää musta aidosti, miksi mä en osaa toimia, miksi mä en tajua kirjoittamattomia sääntöjä ja miksi yhtäkkiä tajuan, miksi jotkut asiat menee tietyllä tavalla, miksi teen virheitä. Ja miksi puhuminen on niin harvinainen keino toimia.

Lopettaisin jo.

- On sellaisia vanhoja tuttuja. Joita näkee harvoin, joita ei oikeastaan kutsu edes kavereiksi, mutta silti ne tietää musta kaiken olennaisen. Niitä haluaa vain halata ja kertoa miten paljon niistä välittää.

- Asiat selviää joskus niin hyvin ja niin oikein, että äkkiä onkin vain helpompi hengittää.

Kohta. Huomenna. Viimeistään viikon päästä. Silloin mä oon jo unohtanut, eikä sillä asialla ole enää väliä. Sellaisista jutuista ei puhuta eikä välitetä.

Silti, on kyse muustakin. Aina on pakko ryhtyä siihen mihin moni muu, ja aina tekee ihan hiukkasen huonommin. Aina. Koko ajan kerään lisää todisteita tukemaan tätä väitettä. Millon mä teen jotain niin yksin, etten löydä ketään kehen verrata? Ja milloin mä teen jotain missä oon todella hyvä muutenkin kuin vaan silloin kun vertaan itteeni? Mä olen hyvä tyyppi joo, mutta mulla ei ole mitään mihin uskoa loppuun asti. Mitään, mihin tarttua.

Mutta vain NELJÄ kommenttia viikon aikana! Olen JÄRKYTTYNYT!

Elämän toinen puoli.
Kotiinpaluu toi sen tutun fiiliksen. Tai sen fiiliksen toi jo eilinen väsymys, mut sitä ei lasketa. Jotenkin... en tiedä. Tuntuu jostain syystä surulliselta kun ajattelen tulevaa lomaa. Siis ilosaarta, Skotlantia, ja protujuttuja lukuunottamatta. Haluisin vaan lähteä nyt Helsinkiin ja pitää oikeasti hauskaa. Ei se nyt niin kallista olis...
No, jospa nyt vaan yrittäisin jatkaa normaalia elämää täällä Jyväskylässä.

Kateus, ikävä, epätoivo, tylsyys, unelmointi.

Elin juuri yhden parhaimmista viikoista mun elämässä. Harvoin saa aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ihmisiin ja ympäristöön tutustumisen.Päätin, että jos tutustun ihmisiin oon normaali. Jos en, mulla on jotain ongelmia.
Olen normaali.

Kiitos niille jotka kokivat sen saman viikon mun kanssa. Mä tykkään teistä.

Nyt kuuluu hyvää.
Musta tuntuu, että mulla oli talvella joku ihme kaamosmasennus. Elämä oli ahdistavaa ja lohdutonta. Mihin mun tilanne on niistä hetkistä muuttunu? Ei mihinkään, mutta silti on parempi mieli. Tai tavallaan nyt asiat on paremmin. Jotenkin. Elämä on onnellisinta silloin kun tietää, että paras aika on juuri tulossa. En mä tiedä miksi se nyt yhtäkkiä on tulossa, mutta onpahan vaan.