se huutaa. pieni poika.
järjetön tunne raatelee siinä.
mustaa,
musta aukko repii kappaleiksi,
versoo riekaleiksi
nyt kuvottaa uskoa,
sisällä tajuton harmaa tyhjyys
ääni ei kulje avaruudessa mutta iskuaallot jatkavat.
jokaisen heikon rakennelman
seuraa luhistuvan kasaan.
tulevan muodot alkavat paljastaa itseä,
toistuvan pettymyksen ketju
paiskaa hengen vasten lattiaa.
yhä tässä särkynyt muisto vetää kohti pimeää maata.