vesi
jota seuraavat kädet
eivät anna rauhaa
vaikka ovatkin nälissään
putoaminen tuntuu erilaiselta
hyväksyn sen taivuttelematta
häilyvänä tuon kaiken äärirajoilla
on kuitenkin jotain vakavampaa
melkein kuin toivotonta
mutta silti jotenkin irrallaan
lasken väsyneet raajani tarjottimelle
koska minulla ei ole muita mahdollisuuksia
vain uusia ja yhä uusia aistimuksia
sieltä samasta tilasta
jossa kerran kävit eristäytymässä
olemme taas kerran saapuneet lähteelle
sinne josta kaikki muu kasvaa ja nielee ravintonsa
olen polvillani enkä voi kuin istua hiljaa
ja toivoa ettei tämä ole unta
tai jotain sairasta pilaa:
ÄLÄ SYTYTÄ MINUA TULEEN
ennen kuin olet varma että jaksan perille
uudestaan herään eloon
ja uudestaan kuolen pelkoon
jos antaudun katsomaan punaiseen syvyyteen
jossa ikuinen tanssi on lakannut
olisi toivotonta unohtaa kysyä sitä
kuinka tulemme täällä olemaan
mutta kukaan ei tiedä
ei yksikään ihminen