IRC-Galleria

joskus
minä olen pieni ja kiimainen eläin
joka mielellään rakastelisi kaikkea
(ja joskus myös vaan simppelisti panettaa,
mutta sellaista mielihalua en mielelläni seuraa)

niin kuin kasvit ja tähdet,
naiset
on vaan niin kauniita
että voisin kuolla vetoon
(miehetkin on joskus kauniita
mutta harvemmin samalla tavalla)

luonto on valtava
ja teen parhaani
pysyäkseni tarkkana:

minä vihaan keskitettyä valtaa

rullaluistelen
700km/h
(vauhdilla)
hitaina hetkinä
jään juttelemaan
kohti ankkoja.

en tiedä kuunteleeko kukaan
sillä kokeneimmat
ovat nyt paikalla
eivätkä tiedä mitä saattavat menettää

lintujen ruokkiminen taas...

lopeta kuuntelu
jos pintaan sattuu.
syvemmällä tiedät
että kipu on ennen pitkää välttämätöntä.

yhteiskuntaamme ei voi vaatia
maksamaan niistä aiheutuvia kuluja
niin kai se oli?

vaihda nyt otsikoksi
mikä tahansa
ns. hyväksytty itsensärappioittamiskeino
(huono ruokavalio, telkkari, stressi)
ja pohdi sitten uudestaan

onneksi
laiton jakelu
tuo veromarkkoja
valtion kassaan:
niillähän asia korjataan.

jotain luomaani tuhoutui
ennen kuin saada sen jakoon
harmillista
mutta peruuttamatonta

joskus paskamaiset asiat
on vain kestettävä
ja joskushan
onnellisuuskin on estettävä

sitä paitsi kakkajutut on usein hauskoja.

kruunupäiset itkevät voimattomuuttaan:
kukaan ei valmistanut meitä hetkeen
jona meidät kastetaan syyllisyyteen

alastomana myrskyssä
vailla kykyä
peruuttaa mitään

silmät auki,
pandoran lipas ei enää sulkeudu

kun näkee niin on pakko katsoa

ainoa poistumisväylä
on demonien keskellä
ja meitä pelottaa vitusti.

heitin liikaa pois
siksi olen nyt tyhjä
enkä jaksa nähdä sinua
mielikuvistani puhdistettuna

jokainen ansaitsee enemmän
joten suonet anteeksi
jos loittonen hetkeksi
yritän löytää itseäni
ja niitä joilla on merkitystä.

joskus kaikki on riistettävä
jotta sitä osaa arvostaa
joskus kaikki on riisuttava
jotta osaa tuntea mitään.

riisun kaiken
riisun kaiken
RIISUN KAIKEN

ja jään kuuntelemaan.

luomme
järjestäytyneen rikollisuuden
puristamalla.

ns. hyvinvointimme
sykkii hyväksikäytöllä
sillä pahaksikäyttö olisi liian haastavaa

me niin pidämme umpikujista.

maanjäristyksen jälkeen
täällä kasvaa kukkia.
galaksitkin
tarvitsevat joskus ravistelua

vapahtajat sylissämme

se ei kasva
jos sen sulkee:
potkin räppänät auki
ja pidän huolen siitä
että auki myös pysyvät

työkalut valitsisin tilanteen mukaan
mutta
ei tarvitse;
ne on annettu

hyvin tässä käy,
en luule pysähtyväni.