omnisomnia
uskoni mahdollisuuteen palautui
olen tässä
edelleen leikillään
rementia
olen joutunut oppimaan nöyryyttä
siitä olen ylpeä mutten hirveän leuhka
ainakaan unelmissani
kuuntelen yhä valppaana
toistaakseni pakolliset menetykseni
irroitukseni viiltää
stabilofobia
en tahdo olla liian sileä:
tahdon
epätasaisuuksia, joskus myös pakkasta