IRC-Galleria

Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi!

Kaipuu raastaa rikkinäistä sydäntä.
Kipu ja tuska viiltää niin syvältä.
Suolaa haavoihin liisä vain heitetään,
kun sinua, rakkaani, muistelen ja kuolen tähän ikävään.

Sinä olet se lääke, joka minut voi parantaa.
Sinä olet se ajopuu, johon turvaudun, kun olen liian turta uimaan
tässä syvässä tuskan ja kaipuun valtameressä,
sieluni syvissä syövereissä.

Sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.

Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
suojelen ja rakastan läpi pimeyden, läpi painajaistesi.

Ethän jätä minua yksin kärsimään?
Ethän minua hylkää tähän tuskaan ja ikävään?
Kuolen puolestasi vaikka tuhat kertaa, jos jumalat sitä vaatii.
Juoksen eteesi, kun olet vaarassa kuolla luotiin.

Sillä sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.

Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
mutten ikinä sinua pois pahuudelle antaisi.

Ystävilleni

Jos menettäisin sinut,
yhtäkkiä,
olisiko se viimeinen kerta?
Jos kaikki muuttuisi,
hyvä,
ei aina tarvitsisi parempaa toivoa.

Minulla on niin paljon unelmia,
yhdestäkään en aio luopua.

Jos kaadun maahan,
lyötynä,
nostaisitko minut selkääsi?
Jos sinä olet enkeli,
ystävä,
kannattaisitko minua siivilläsi?

Minulla on teitä niin vähän,
tekisin kauheita,
jos yhdenkin teistä menetän.

Taivaaseen,
sinne jonnekin,
rakennamme oman pilvilinnan.
Toivoen, että siellä kanssasi ikuisesti asuisin,
ja joskus sateisena iltana kuiskaan:
"Rakastan"

Olet minulle rakas,
liiankin,
olet niin hauras.
Pelkään, että katoat
kuin vedenpinnan kuvajainen,
jos vain hipaisenkin sinua.

En tahdo menettää sinua.

ei päivä lämpöinen
ei yö hiljainen
saa mieltäni rauhoittumaan

sä sanoit ei unille
mun hulluille haaveille
ja nyt en voi kuin luovuttaa

olisin tarttunut käteesi kiinni
olisin vienyt sun unelmiini
olisit saanut mun sydämen

nyt kuljen mä yksinäin
sen vihdoin jo käsittäin
mä menetin sun rakkauden

kuin tunturituulen lailla
minä yksinäni huokailen
sen mitä olin vailla
sitä koskaan saanut en

kuin vetten suurten pauhun
alle peittyy kaikki muu
muistan vain sun naurun
ja kohtalokkaan suun

kuin jäätävän kylmä viima
sinä minuun arven löit
vaan mua mahtavampi voima
pois luotain sinut vei

kuin märkänä satava nuoska
minut kastaa kylmettää
sun sanasi iski kuin ruoska
nyt se vihloo lämmittää

sitä mikä sydämestäni hohtaa
ei voi aurinko sulattaa
ja sinne tahdoin sinut noutaa
tyttö pieni kuolemaan

Ystävyys on kuin
helminauha pöydällä,
josta vähitellen
helmet putoilevat
maan syvyksiin,
kuin murheet ja erheet
saviseen astiaan

Kaksi ihmislasta elämän Tiellä. — He olivat kulkeneet yhdessä, katsoneet elämää silmiin ja nähneet, että se on iloa ja onnea. Ei yksikään pilvi ollut peittänyt heidän onnentaivastaan.

»Olen niin onnellinen ja tunnen, että elämä on harmoniaa», virkkoi toinen elämän Tiellä kävijöistä, hän, jonka katse kuvasti suurta viattomuutta ja lapsen tietämättömyyttä elämän taisteluista. Hän olikin lapsi, kirkassilmäinen onnen lapsi.

Mutta vanhempi ja kokeneempi katseli lasta vierellään ja hymyili.

»Lapsi, olemme vasta kulkeneet ensimmäisiä haparoivia askeleita elämän Tiellä. Minusta tuntuu usein, että tämä maallinen onni ei voi olla pysyväistä.»

Puhuessaan oli omituinen loiste hiipinyt hänen silmiinsä. Siinä loisteessa kuvastui aavistus, että oli olemassa muutakin kuin paljasta onnea. Mutta lapsi ei ymmärtänyt. Hän kiiruhti askeleitaan ja jalat tuntuivat niin keveiltä. Lapsi iloitsi keväisessä auringonpaisteessa ja hän kantoi rinnallaan loistavanvärisiä onnenkukkia.

Suuri Elämän Herra huomasi lapsen viattomuuden. Se levitti suojelevat käsivartensa ja sulki pienokaisen syliinsä. Lapsi tunsi itsensä sanomattoman onnelliseksi. Mutta vanhempi kulkijoista suuntasi katseensa kaukaisuuteen, etäisiä usvanpeitteisiä vuoria kohti ja hän rukoili itsekseen, puhui Elämän Herralle siitä, joka oli aavistuksena hiipinyt hänen sydämeensä.

»Oi, Sinä suuri Elämä, tahdon täyttää tahtosi. Minussa on herännyt tunne, joka puhuu minulle, että elämä ei voi olla ikuista onnea. Silmäni avautuvat ja järkeni sanoo: katso, kärsimykset tulevat ja sinun on alistuminen kohtalon lain alle. — Sano minulle, Elämä, kerro, mitä on kärsimys?»

Silloin Suuri Elämä kohotti katseensa ja näki ihmisen; ihmisen, joka ei ymmärtänyt kärsimystä. Oliko mahdollista, että maanpäällä saattoi liikkua kaksi ihmislasta, jotka eivät tunteneet Surutarta?

Silloin Suuri Elämä painoi kätensä tämän ihmissielun sydämelle ja puhui hänelle ensi kerran surusta. — Ihmissielu vavahti, sillä hän oli tuntenut Jumalan käden kosketuksen. Nyt vanhempi tovereista ymmärsi, että Surutar kolkutti ovea:

»Hyvä Jumala, miksi, miksi?» Epätoivoissaan ihminen teki, kysymyksensä. Hän seisoi kuin salaman lyömänä tämän uuden ihmeellisen edessä. Ihmissielu oli niin yksin. Hän oli kulkenut hetken lapsen kanssa elämän polkua ja he olivat kuuluneet yhteen, mutta nyt oli heidän erottava. Onnen lapsi oli jollain ihmeellisellä tavalla joutunut kauemmas hänestä.

Mutta Surutar kolkutti yhä ovea ja pyrki sisälle. Äkkiä suuri kauhu valtasi ihmissielun.

»Älä tule, miksi tulet onneani särkemään. Katso, olen ollut kuin yhtä lapsen kanssa ja olen rakastanut onnea. Miksi en saa tuntea iloa?»

Nyt Surutar puhuu hänen sielunsa kammion kynnyksellä:

»Ihminen, katso elämää ympärilläsi, etkö näe, että ihmislapset ovat kärsimyksen lapsia. Etkö ymmärrä, että elämä on koulu; koulu, jossa opimme ymmärtämään vähitellen ikuista onnea. Tie ikuiseen onneen vie kärsimyksen portin kautta. Minä täytän Suuren Elämän tahtoa, olen Hänen palvelijansa.»

Silloin ihmissielu vavahti ja hän irrotti kätensä onnen lapsen kädestä ja sanoi hiljaa alistuvaisena:

»Lapsi, jää hyvästi! Surutar on tullut.»

Nyt jäi ihmissielu yksin ja Surutar astui hänen sielunsa kammioon. Oi, mitä tuskia hänen täytyi kärsiä. Ei lepoa, ainaista kulkua synkässä korvessa, ainaista oppimista elämän ankarassa koulussa. Monasti sielu ei ymmärtänytkään Surutarta. Hänen rintansa oli täynnä ahdistusta. Tässä suuressa ahdistuksessaan kääntyi sielu uudelleen Suuren Elämän puoleen ja kysyi epätoivoissaan:

»Miksi, miksi elämä on taistelua, mistä voin saada lepoa? Ohjaa minut takaisin onnen lapsen luo.»

Silloin Suuri Elämä johdatti sielun lapsen luo. Mutta lapsen vierelle oli tällä ajalla jo Surutar ennättänyt, ja ihmissielu näki, miten onnen lapsi itki. Nyt tunsi sielu yhä syventyvää tuskaa, ja hän painoi päänsä käsiinsä, sillä hän ei voinut katsella onnen lapsen kyyneleitä. Ihminen kuuli jälleen Suuren Elämän puhuvan:

»Tällainen on jokaisen ihmisen kohtalo maan päällä. Yksikään ihminen ei voi olla täydellisesti onnellinen, ennen kuin Jumalan Poika, ikuinen Rakkaus on astunut hänen sydämeensä. Sinä pyysit minua selittämään kärsimyksen mysteerion ja olen lähettänyt Sinulle Suruttaren. Ole rauhallinen ihmislapsi, olen näyttävä Sinulle mitä todellisuudessa kätkeytyy kärsimykseen. Olet näkevä, että jumalallinen valo loistaa Suruttaren sydämestä.»

Ihminen tunsi jälleen Jumalan pyhän käden kosketuksen sydämellään ja hartaana hän painui polvilleen. Rauha laskeutui hänen ylitseen ja Rakkaus hänen sydämessään puhui:

»Jumalani, tahdon täyttää tahtosi. Minä tunnen, oi Suuri Elämä, että kärsimys vie todelliseen, jumalalliseen onneen. Tunnen, että Rakkaus on suurin, pyhin voima ja sen on Onnetar ja Surutar yhdessä kylväneet pienenä siemenenä sydämeeni.»

Kuvittele vuoren huipulta alas virtaavaa puroa. Hän on hyvin nuori, hän haluaa juosta. Hänen määränpäänään on valtameri, ja hän tahtoo päästä sinne niin nopeasti kuin vain voi. Kun hän saapuu tasangoille ja pelloille, hän hidastaa vauhtiaan. Hän muuttuu joeksi. Ollessaan joki hän ei voi liikkua nopeasti. Kun hän virtaa hitaasti, taivas ja pilvet heijastuvat hänestä. Taivaalla on erilaisia pilviä, eri värisiä ja muotoisia, ja joki käyttää kaiken aikansa niiden jahtaamiseen, yhden toisensa jälkeen. Mutta pilvet eivät jää paikalleen, ne tulevat ja menevät. Hän itkee, koska yksikään pilvi ei jää joen luokse. – Mikään ei ole kestävää. Hän kärsii luonteensa ja tottumustensa vuoksi.

Eräänä päivänä voimakas tuuli puhaltaa kaikki pilvet pois, ja taivas on kirkkaan sininen. Joki ei näe yhtäkään pilveä, ja elämä ei tunnu enää elämisen arvoiselta. Hän ei tiedä, kuinka nauttia sinisestä taivaasta, hänestä se näyttää tyhjältä. Sinä yönä hän haluaa tappaa itsensä – hänen elämällään ei tunnu enää olevan mitään tarkoitusta. Mutta kuinka joki voisikaan tappaa itsensä? Yöllä hän itkee. Hän kuulee veden loiskivan joentörmää vasten. Tähän asti hän on vain paennut itseään, hän ajatteli, että onni on jossain muualla, muttei hänen luonaan. Ensimmäistä kertaa hän palaa luoksensa ja kun hän kuuntelee kyyneleidensä ääntä, hän huomaa jotakin. Hän oli jahdannut pilviä, luullen ettei voi olla onnellinen ilman niitä, mutta hän ei ymmärtänyt, että on itse tehty pilvistä. Se, mitä hän etsi, oli hänen sisällään. Onni on juuri sellaista – jos tiedät kuinka palata takaisin ja huomaat, että se mitä tarvitset ollaksesi onnellinen, on jo itselläsi, sinun ei enää tarvitse juosta.

Yllättäen joki huomaa että jotain heijastuu hänestä – se on kirkkaansininen taivas. Hän näkee, kuinka rauhallinen, luotettava, vapaa ja kaunis taivas onkaan. Hän ei ole ennen huomannut sitä. Hän tietää, että ollakseen onnellinen hän tarvitsee juuri vahvuutta, voimaa ja tilaa. Hän on räjähtämäisillään onnesta, sillä ensimmäistä kertaa hän tietää kuinka kuvastaa taivasta. Aikaisemmin hän on miettinyt vain pilviä, ja jättänyt taivaan kokonaan huomiotta. Sinä yönä hän muuttuu. Hänen kyyneleensä ja kärsimyksensä sulavat iloksi, voimaksi ja vapaudeksi. Seuraavana aamuna on tyyntä, ja pilvet palaavat. Nyt hän kuvastaa niitä rauhallisin mielin, ei kiintyneenä kuten ennen. Hän tervehtii jokaista pilveä, joka kulkee ohi.

Kun pilvet lähtevät, hän ei ole surullinen. Hän on löytänyt vapauden. Hän tietää, että vapaus on hänen onnensa perusta. Hän on oppinut pysähtymään ja kulkemaan rauhallisesti, eikä enää juokse. Sinä yönä jotakin ihanaa paljastuu. Täysikuu heijastuu joesta. Joki on hyvin onnellinen kulkiessaan käsi kädessä pilvien ja kuun kanssa kohti valtamerta. Jokainen askel tekee hänet entistäkin onnellisemmaksi.

Jokainen meistä on joki. Me aloitamme joen uomana valuen vuoren huipulta, haluten juosta niin nopeasti kuin voimme. Me kuitenkin opimme kuinka hidastaa, ja pian jahtaamme jotakin, johon olemme kiintyneet ja jota kaipaamme. Me kärsimme. Joskus kärsimme niin paljon, että emme tahdo enää jatkaa. Silloin meillä on tilaisuus palata sisimpäämme, ja miettiä. Me ymmärrämme, että epätoivomme ja surumme takia tahdomme sitä jotakin. Kaikki, mitä tarvitsemme ollaksemme onnellisia, on meillä itsellämme. Meillä on kaikki, mitä tarvitsemme. Yllättäen saavutamme sellaisen vapauden jota emme ole ennen kokeneet, ja me pystymme elämään syvästi jokaisen hetkemme. Koska meistä on tullut onnellinen joki, me voimme tehdä myös muita jokia onnellisiksi.

TEE SINÄKIN:


Rakas, ystävä

En tiedä miten sanoisin tämän, mutta vihaan sinua luulen että ymmärsin sen kun vaihdoin lenkkareita naapureittesi kanssa ja näin sinut loukkaamassa hullua pastoria.

Olen varma että olet tarpeeksi arpinen ymmärtämään kuinka tympeä olet.

Lähetän sinulle takaisin sohvatyynyt ,mutta pidän postimerkkikokoelmasi muistona.

Haluan että tiedät että minä tulen aina vihaamaan elämäni kloonina.

lämpimin terveisin,

-Sari-


1. MINKÄ VÄRINEN PAITA SINULLA ON?
sininen – romanssimme on ohi
punainen – suhteemme on kuollut
valkoinen – aijon käydä kirkossa
musta – vihaan sinua
vihreä – horoskooppimme eivät sovi yhteen
harmaa – olet pervo
keltainen – kävelen kadulla
vaaleanpunainen – sieraimesi ovat kuin loukkaus
ruskea – poliisi etsii sinua
ei paitaa – olet nolla
muu – olen rakastunut siskoosi

2. MISSÄ KUUSSA OLET SYNTYNYT?
tammi – sinä yönä
helmi – viime vuonna
maalis – kun kääpiösi puri minua
huhti – kun kompastuin seesamin siemeneen
touko – viimein ensimmäinen toukokuuta
kesä – kun löit minua lankulla
heinä – kun oksensin
elo – kun näin sen kutistetun pään
syys – kun uimme alasti
loka – kun esitin joulupukkia
marras – kun koirasi juoksi pihalla
joulu - kun vaihdoin lenkkareita

3. MITÄ RUOKAA SYÖT MIELUITEN?
taco – kämpässäsi
pizza – asuntovaunussasi
pasta – lähikaupan nurkalla
hampurilainen – bussin alla
salaatti – sillä aikaa kun söit
kana – kaapissasi
kebab – pastorin kanssa
kala – naisten vaatteissa
leipä – joulujuhlissa
lasagne – lentokoneessa
makkara – transsissa
muu – naapureittesi kanssa

4. MINKÄ VÄRISET SUKAT SINULLA ON?
keltainen – iskemässä
punainen – loukkaamassa
musta – ärsyttämässä
sininen – koputtamassa
lila – kaatamassa siirappia - päälle
valkoinen – vittuilemassa
harmaa – repimässä vaatteita irti - päältä
ruskea – asettamassa iilimatoja - päälle
oranssi – nipistämässä
vaaleanpunainen – repimässä peruukkia - päästä
ei sukkia – istumassa - päällä
muu – suutelemassa

5. MINKÄ VÄRISET ALUSVAATTEET SINULLA ON?
musta – paras ystäväni
valkoinen – isäni
harmaa – presidentti
ruskea – pierutyynyni
lila – paahtoleipäni
punainen – Kerttu
sininen – avokaadoviljelmäni
keltainen – kirjeystäväni Zimbabwesta
oranssi – minun Matti ja Teppo levykokoelmani
vaaleanpunainen – koirani
ei alusvaatteita - patsas
muu – hullu pastori

6. MITÄ KATSOT MIELUITEN TV:STÄ?
Scrubs - miehekäs
O.C. - tunteellinen
One Tree Hill - avoin
Heroes - jälkeenjäänyt
Lost - kiihottunut
House - arpinen
Simpsons - luuseri
Idols – masokistinen
Family Guy - seniili
muu - hävettävä

7. MIELENTILA JUURI NYT?
iloinen – kuinka huonosti olen voinut
surullinen – kuinka tympeä olet
tylsistynyt – että joulupukkia ei ole
vihainen – että inhoan ruokiasi
masentunut – että olemme serkuksia
ylipirteä – että tähän ei ole ratkaisua
hermostunut – kuinka vähän maksoin sinusta
huolestunut – että autosi on säälittävä
apaattinen – että olen käynyt sukupuolileikkauksessa
häpeävä – että olen allerginen hamsterillesi
hellyydenkipeä – että kiihotun roskakuskeista
iloisempi kuin koskaan – että en ikinä aikonut soittaa sinulle vaikka toisin sanoin
muu – kuinka paljon oikeasti painan

8. MINKÄ VÄRINEN TAPETTI SINULLA ON MAKUUHUONEESSASI?
valkoinen – sormuksesi
keltainen – rakkauskirjeesi
punainen – Darth Vader - julisteesi
musta – ajokorttisi
sininen - sohvatyynyt
vihreä – puhelinluettelon
oranssi – tekohampaasi
ruskea – osoitekirjasi
harmaa – hammasharjani
lila – latino - CD:si
vaaleanpunainen – leikatut varpaankynnet
muu – armeijamuistosi

9. ENSIMMÄINEN KIRJAIN ETUNIMESSÄSI?
A/B – kuvasi
C/D - öljykanisterin
E/F – naapurisi Orvokin
G/H – neitsyyteni
I/J – verikokeen tulokset
K/L – vasemman korvasi
M/N – itsemurhakirjeesi
O/P – puhelinnumerosi
Q/R – äitisi
S/T – postimerkkikokoelmasi
U/V/W – rikosrekisterisi
X/Y/Z – tennissukkasi
Å/Ä/Ö – todistuksesi

10.VIIMEINEN KIRJAIN ETUNIMESSÄSI?
A/B – tulen aina muistamaan
C/D – en tule ikinä unohtamaan
E/F – olen aina halunnut rikkoa
G/H – sain AIDS:in
I/J – tulen aina vihaamaan
K/L – aijon kouluttaa
M/N – tuhopoltin
O/P – haastattelin
Q/R – ilmoitin psykiatrille
S/T – voin pahoin kun mietin
U/V/W – yritän unohtaa
X/Y/Z – pärjään paremmin ilman
Å/Ä/Ö –en ikinä pitänyt

11. MITÄ JUOT MIELUITEN?
vesi – ystävyytemme
kalja - vanhuus
limsa – elämäni kloonina
tiivistemehu - eskimoreinkarnaatio
maito - vuokra-asuntoni
viini - viinakaupan myyjä
siideri – intohimoinen kiinnostus hiiriä kohtaan
tuoremehu – munakoisofetissisi
mineraalivesi – nolo ihottuma
Oboy – Gollum - imitaatiot
viski – pilata toinen maailman sota
muu – vihata isääsi

12. MINNE MATKUSTAISIT MIELUITEN?
Thaimaa – lämpimin terveisin
USA – ystävällisin terveisin
Englanti – onnea oikeudenkäyntiin
Espanja – hukuta itsesi
Kiina – unohdin ruokkia kalasi
Saksa – helpottuneesti
Japani – pala helvetissä
Kreikka – ikuinen vihollisesi
Australia – lähetä terveisiä isoäidillesi
Egypti – häivy nyt
Ranska – kivuissa
muu - haluan rahani takaisin

Miks mulle käy aina näin?
Miks se ei voi olla joku muu?
Kun se kerran särjetään
se särjetään aina.
Kuin heikko se voi ollakaan
sydän on kuin lasista tehty ja
nyt se taas heittiin seinään ja
se särky tuhansiksi palasiksi!

Joka hetki valutan kyyneiletä
jotka tekevä kipeää muistellessa suhdetta.

Haluan pois tästä tuskasta.
Mahdollisimman pian..

Siinä hän taas istui,
hieroi käsiään yhteen ja lauloi jotain kaunista.
Monena ilta olin hänet nähnyt,
hän oli aina samassa paikassa

Päällä hänellä oli risainen takki,
päässä kirkkaanpunainen villalakki.

Katsoin häntä joka ilta silmiin,
hän hymyili minulle.
Hän ei ojentanut kättään,
pyytääksen rahaa ruokaa.

Kätensä hän kuitenkin ojensi,
ja antoi minun katsoa sisälleen.

Kadunkulma oli eräänä iltana tyhjä,
kiersin korttelin uudelleen, mutta hän ei ollut siellä.
Kävin kotona ja palasin takaisin,
nyt hän oli palannut.

"Anteeksi että olen myöhässä", nainen sanoi.
Hymyilin hänelle ja jatkoin matkaani.

Monen päivän ajan vain menin ohitse,
katsoin häntä ja palasin kotiin.

Yhtenä ilta pysähdyin ja kysyin häneltä miksi hän oli minulle niin ystävällinen vaikken ole antanut rahaa.

"En minä rahaa tarvitse, minun on hyvä olla, minulla on kaikki. Minulla on lämmin ja ystäviä ympärilläni, kuten sinä."

Kumarruin naisen puoleen ja halasin häntä, vasta silloin tunsin kuinka lämmin ja elämänmyönteinen tämä nainen oli.

"Miten sinä jaksat joka ilta tulla tänne? Missä sinä nukut? Missä asut?", kysyin.

Nainen katsoi minua silmiin ja hymyili kyynel silmissä.

"Rakkaus saa minua tulemaan, minun kotini on kaikkialla, minä nukun rakkaudessa."

Silmäni kostuivat tuon herttaisen naisen vastauksesta ja pyysin häntä tulemaan kotiini, tarjosin hänelle lämmintä ruokaa ja lämmintä yösijaa.

Nainen kieltäytyi, mutta toivoi etten unohtaisi häntä vaan kävisin joskus vielä katsomasa häntä.

Sen lupasin. Hän oli antanut minulle uudenlaisen näkemyksen elämään.

Elämän ei tarvitse aina olla rahallisesti rikasta, riittää kun on rakkautta ja lämpöä, halu elää, aivan kuten tällä naisella.>