Elämä vie niinkuin on tarkoitus,
ehkä minuun kuuluikin sattua.
Aika ei pysähdy,
ei ole ikuisuutta onnellisuuteen.
Ehkä viimein opin,
opetithan taas, mitä on pettymys.
Miksi tämä silti on näin vaikeaa?
Miksen voi vaan unohtaa?
Särjit sydämeni,
tuhosit hymyni,
silti annan anteeksi,
silti odotan kosketustasi.