Ne, jotka ovat täältä poissa
taivaassa tai pilven päällä,
katselee sun yksinäistä matkaa.
Ne muistelevat omaa aikaa,
kadehtivat sulta paikkaa
täältä puolen rajaa, missä
tuntis edes tuskan sisällään.
Niiden siivet
eivät lentää saa.
Niiden silmät
itkeä ei voi milloinkaan.
Iäisyyden
ne vaihtais milloin vaan
sun paikkaas päällä maan.
Kun lumottuna yössä halaat
tai petettynä kotiin palaat,
ne kävelevät askeliasia ja
sun polullasi on jäätä, tuhkaa,
untuvaa ja lasimurskaa,
pikkupalasia, jotka tuntuu
elämältä aina sittenkin.
Niiden siivet
eivät lentää saa.
Niiden silmät
itkeä ei voi milloinkaan.
Iäisyyden
ne vaihtais milloin vaan
sun paikkaas päällä maan.
Sun paikkaas päällä maan.
Niiden siivet
eivät lentää saa.
Niiden silmät
itkeä ei voi milloinkaan.
Iäisyyden
ne vaihtais milloin vaan
sun paikkaas päällä maan.
Sun paikkaas päällä maan.