Olen vankina kuilussa,
valo pilkkeenä vain horisontissa,
varjot ovat ainoat ystäväni.
Kurkoitan kiivetäkseni ylös,
olen liian heikko,
auttavaa kättä en näe.
Pyhyys on pilkkaa vain,
onnellisuus keksittyä ironiaa.
Naiviit ovat ajatukseni,
suolaiset kyyneleet itsetuhon tuskaa,
haluan unelmieni paratiisiin.