Mä vuodan,
kuuntele mua.
Mulla ei ole ketään muuta,
mä tarvin sua.
Elämää ei ole,
mä työnsin sut pois.
Mä oon valmis,
menetin sut,
missään ei ole enää
mitään mua varten.
Katson peiliin,
on aika lähteä.
En unohda sua,
en vain jaksa enää.
Mun on mentävä,
mä luovutan.
Kumpa voisin vielä syleillä,
silloin en pelkäisi.
En tiedä tuonpuoleisesta,
mutta käsivarsillasi olisin peloton.
Sä oot kaunis,
maailman kaunein härkä.
Sä oot enemmän,
kun mitä olen koskaan toivonut,
mutta siltikään se ei riitä.
Kyynelten läpi ymmärrän,
sä et ole tarkoitettu mulle,
et ainakaan vielä.
Ehkä joskus pystyt
antamaan mulle anteeksi.
En vain voi jäädä enää odottamaan,
tuska sattuu liikaa.
Syksyn lehdet tippuvat puista
ja minä menen niiden mukana.
Kaikki päättyy,
elämä ei ollut minua varten.