IRC-Galleria

Vastaan taistelua, tappelemista paholaisten kanssa.
Kyynelten virtaa, tulvivien kanavien satua.
Raamattu kristillisyyden symbolina kädessäni,
yhä enemmän mietin,
kuinka paljon tuohon paperikasaan uskon.
Toivo hiipuu varjona takanani yhä etäämmäs,
tämä ei olekaan unta,
mitä niin kovasti olen toivonut.
Mitä tapahtuisi,
jos toteuttaisin ajatukseni,
jos luopuisin uskosta ja antaisin pahuuden vallata sieluni?
Itkisikö kukaan haudallani,
haudattaisiinko minua edes?
Tuikku palaa loppuun,
pimeys valtaa huoneen,
näinkö se kaikki menee ohi?
En saa mahdollisuutta nauttia edes pienistä asioista,
auringosta: se heijastaa liian kirkkaana silmiini,
joten en voi katsoa sitä kohti;
linnuista: ajatukseni hiljentävät kauniin laulun,
jota ennen niin mielelläni kuuntelin.
Ovatko iltarukoukseni vain turhaa sanahelinää,
jotka jäävät ilmaan roikkumaan?
Eikö kukaan kuule, kun pyydän apua?
Makaan keskellä tietä ja
ihmiset vain murskaavat askelillaan ruumistani,
kukaan ei välitä tuosta pienestä olennosta.
Jokainen askel tuhoaa tuhkana tuuleen palan sydämestäni.
Kohta ei ole edes pientä toivonkipinää.
Jos välität, auta minut pois ihmisten välinpitämättömyydestä,
naiviuden irstaasta viemäristä.