Kuivalla aavikolla hiekka lentää silmiini,
se sokaisee minut auringolta.
Sinä vangitset minut syliisi,
tiedän sinun lähtevän kohta pois.
Käteni vuodattaa kyyneleideni veren lattialle,
tahra jää ikuisiksi ajoiksi sydämeeni.
Lupaus huomisesta on vain kaukainen haave,
tulevaisuus ahdistaa sieluni manalaan.
Pyydän sinua jäämään vielä hetkeksi,
sulje minut pahuuden ulkopuolelle.
Tuska sisälläni valtaa ruumiini,
kova ulkokuoreni sulkee toiset ulkopuolelle.
En uskalla päästää ketään lähelleni,
he vain kuitenkin satuttaisivat lisää.
Nukahdan lämmintä ihoasi vasten,
avatessani silmäni taas,
huomaan sinun olevan poissa.
Suolaiset kyyneleet tulvivat silmistäni,
kaikki on ohi.