Sua odotan koko yön,
nään painajaista ihanaa.
Sua haluan, teet miehen työn,
mut onks sun pakko satuttaa?
Kuinka sut saan ymmärtämään,
tää on hei väärää kemiaa.
Mun satumaan, niin hämärään,
vain toivon sade lankeaa.
Kanssas en ehjää päivää nää,
sydän vain mustelmille jää.
Viha ja rakkaus vastakkain
näin iskee.
Olisit joskus niinkuin muut,
vähän ees lämpöö, kun sä tuut.
Hyvän ja pahan sulta sain,
sen tunteen.
Näin leikkien mun tunteillain,
me tuhon tietä kuljetaan.
Mä tiedän sen, mun unelmain,
ei toteudu kai milloinkaan.
Mä tulla voin, jos pidät kiin,
mä sulta outoo virtaa saan.
Vaik kapinoin, mä susta niin
en vielä suostu luopumaan.
Kanssas en ehjää päivää nää,
sydän vain mustelmille jää.
Viha ja rakkaus vastakkain
näin iskee.
Olisit joskus niinkuin muut,
vähän ees lämpöö, kun sä tuut.
Hyvän ja pahan sulta sain,
sen tunteen.
Kanssas en ehjää päivää nää.
Viha ja rakkaus vastakkain
näin iskee.
Olisit joskus, niinkuin muut,
vähän ees lämpöö, kun sä tuut.
Hyvän ja pahan sulta sain,
sen tunteen.
Kanssas en ehjää päivää nää.
Viha ja rakkaus vastakkain
näin iskee.