Enää sit muutama päivä helsingissä ja sit kotiin :) Kämpässä en pääse tällä hetkellä liikkuun :( ja kaikkia ihania ihmisiä tulee hirmunen ikävä :( Kaks viikkoo kulunu siit taas yhestä systeemistä enkä viime kesääkään tunnu pääsevän karkuun... ei vaan jaksais enää tapella niist jutuista, mut itepähän itteni kuseen laitoin, kaikki sanoo, et hiljaa hyvä tulee, et kyl mä siitä oravanpyörästä kohta eroon pääsen, mut nyt taas näyttää niin toivottomalta, ettei mitään rajaa... Onneks jotain hyvääkin on tapahtunu, mut koskaan en vaan saa olla täysin onnellinen, aina on pakko lyödä päähän... elämä on :( Ilman kultaani en ois varmaan selvinny nytkään... mä niin haluisin käpertyä sen syliin, olla vaan... no onneks se tulee huomenna tänne :) Ku vaan mun Puuhis ymmärtäis, kuinka tärkee se on mulle ja kuinka iso apu siitä on... mä en tiä kuinka mä pystyn ikinä korvaan kaiken tän sille... mun pitää pitää siitä sit hyvä huoli, ku nähään enemmän :) Pitäis lähtee hoitaan taas asioita ja sit kotiin pakkaan... mä inhoon tota puuhaa :( Eilinen päivä oli maailman kauhein, teki mieli mennä takas heti aamusta peiton alle, ku alkoki jo niin huonosti ja pahentu vaan loppua kohden... mä en halua tollasia päiviä enää ikuna!!!! Onneks unten maille pääsin kuitenki sit loppujen lopuks hymy kasvoilla, ku sai viä viimeseks kuulla rakkaan äänen <333 Joo mut, nyt pitää lähtee...