IRC-Galleria

Ei ollut poni paisunut näyttelyporsaaksi viikon Build Up -kuurilla. Miten niin epärealistinen toive?

90 cm: Kolmas kerta toden sanoo eli ensimmäinen hyväksytty suoritus tältä korkeudelta. Hyppäsi hyvin, vaikkakin tuli yksi pudotus ja välillä näytti aavistuksen kiemurtelevat esteen edessä. Tästä se lähtee, toivottavasti. Sijoitus 33/46.

Poni jää nyt vielä kuukaudeksi Paraisille, jotta saavat jatkaa treenaamista ja pääsevät helpommin kisoihin. Vuokraaja on myös lupautunut esittämään Lillanin Vermon kansallisessa poninäyttelyssä, joten mun ei tarvi mennä puuskuttamaan narun päähän.

--

"And in the emptiness, there's a solution - just look within yourself for absolution."

Festarikesän odotetuin tapahtuma taas koettu. Suoritimme sukukokoontumisen laajennetun perheen voimin Wanaja Festivaaleilla, Hämeenlinnan kupeessa upeissa maisemissa.

Perjantaina tarkastelimme harmittavaisen myöhästyneenä pääkaupunkilaisen erittäin kovan tyttökvartetin The Wrecking Queens sekä nuorempaan serkkuni mieltyneen tytsitrion Stalingrad Cowgirlsin, joka tipahti vahingossa (tai saamattomuuttani) pois aikataulusta taannoisen Tampere-reissun aikana. Yltiöabsolutistisen elämäni murentuessa ja autoni hotellin parkkipaikalle hylänneenä siirryin mukavalle ja omasta mielestäni erittäin viihdyttävälle humalalinjalle pikavisiitillä Vaakuna-huoneessamme missaten merkityksettömän Viikatteen, äärettömän quten Olavi Uusivirran ja iuiunäidentähtienalla-Unikumin, joka serkkuni mukaan esiintyi hyvin ja muistutti yhden miellyttävän bändin menninkäissolistia. Nyt vedetään perseet, sanoi yksi epäsinkku nuori nainen ja vain hymyili pitkään sekä pätki nauhaansa Ari Koivunen -bändin soitannasta lähtien. Onnistunutta, sanoisin. En voi kieltää onnistuneeni itsekin tässä tehtävässä melko hyvin, vaikka väitän hyödyntäneeni muistikapasiteettiani paremmin. Kolmas kerta toden sanoi, kun saavuin parkkeerasin ensimmäistä kertaa tietoisesti entisen Gimmel-laulajan esiintymislavan eteen tarkoituksena nauttia ainakin yhdestä oikein ihanasta biisistä. Olen edelleen sitä mieltä, ettei tämä sooloileva tyyppi ole sama kuin siinä Popstarsin kokoonpanossa. Hmph. Oi miksi, miksi en mennyt katsomaan Amorphista? Idiootti mikä idiootti. Onhan se livenä hyvä, ja yksi albumikin on eksynyt levyhyllyyn. Turusta kaiken tietävä brahenkatulainen odotti kuusysimiehiä luullakseni eniten ja olettaakseni myös nautti heistä, ainakin näin voisi päätellä meidän "tsekkaa noi housut" ja "nyt se tuli näkyviin sieltä rumpujen takaa" -toteamuksista. Yllytyksistäni ja rohkaisuistani huolimatta ei kuitenkaan suostunut uskomaan heidän muistavan häntä, jotta voisi viksuna ja vilmaattisena mennä tervehtimään nostalgian vuoksi. Mitäs sitten? Tahtoo tanssimaan. Mennään yökerhoon. Tässä vaiheessa joukosta irtautui yksi osa, toiselle todettiin tämän olevan hänen hommiaan ja loppupoppoo suuntasi grillijonoon. Se olikin sitten mielenkiintoinen ruoanhankintapaikka. Yritäpä vaan päättää, mitä haluat tilata, kun puolet annosnimistä varmaan parinmetrinkorkuisessa listassa on täysin puuttellisia informaatiivisuutensa suhteen.

"Oiskohan mahdollista saada tuplajuustohampurilaista?"
"Ei."
(Kysyjä jatkaa oman vuoron odottamista.)
(Kysyjän on tilausvuorossa.)
"Mä voin maksaa siitä ylimääräisestä juustosiivusta vaikka 50 senttiä."
"Kuule, ei täältä tollasella hinnalla juustoa irtoa."

Herätys, aamupala, kauppareissu hammasharjan hankkimiseksi, päiväunet ja taas on-nappula päälle. Kuka antoi tolle energiajuomaa? Sehän siirtyi kiellettyjen aineiden listalle viime kerran jälkeen. Dingdingding. Eipä mua haitannut, kierrosluvut tuntuivat oikein mukavilta. Anna, Anna, Anna, ihana Anna. Se on niin pieni - pieni, pieni, pieni. Ihana se oli, vaikkei ketkuttanutkaan lantiota niin hyvin kuin odotin sillä verenperinnöllä tekevän. Klamydia? Joo, ei kiinnosta. Sturm Und Drang? Pakkohan se oli tsekata. Voi äly sitä ääntä ja muutenkin soitantaa, varsinkin ne poikaset nähtyä. Hibridhybrid Childrinchildren ja punakäkkäräpää. Miksi niin harva tietää, kuinka hyvä kokoonpano on kyseessä? Ne livevedot. Poets Of The Fall ja tuskainen miettiminen, olenko nähnyt joskus aikaisemmin keikalla? En varmaankaan, koska nyt hurhadin. Ihan ookootahan se musiikki on ennenkin mun mielestä ollut eikä se esiintyminen ainutlaatuista ollut, mutta iski silti. Kuulostaa vaan niin hyvältä se lurittelu. Mokoma mokoma, ei siitä sen enempää. PMMP ei petä koskaan, mutta ei sitäkään jaksanut seurata täydellä teholla kokonaan. Peer Günt, oliko sellainenkin siellä? Turisas oli ulkomailla revitellyt neverheardbändi pommeineen. Ihan viihdyttävä, ainakin hetken. Viimeisen esiintyjän Stam1nan innoittamana päätin testata äänijänteideni (ja seuralaisteni hermojen) sietokykyä sekä sain jopa poliisin repeilemään, positiivisessa mielessä, tekemällä gallupia alle 28-vuotiaiden alkoholin nauttimisen järkevyydesta. Saldona jokunen henkilö epäili, että olin menettänyt ääneni festaritohinassa, ja epäilin olleeni riskialueella väsyneiden, huumorintajuttomien (no okei, ehkä vain erilaisen huumorintajun kehittäneiden) ja mahdollisesti ainakin mielensä sopukoissa väkivaltaan taipuvaisten henkilöiden kanssa kommunikoidessani. Kymmenen minuutin hiljaisuus yleisön pyynnöstä. Olkaa vain hyvät.

Mikä käheys? Pitäisi varmaan siirtyä äänekäyttöalalle. Kihkihkih, hieman hihitytti. Melkein kahden tunnin kulttuuriannos linnanelämää ja vähän muutakin. Siinä olisi hieno asunto. Tosin haluaisin vain pari huonetta koko rakennuksesta. Huisin miellyttävä ravintolavierailu ja osaava liikennekäyttäytymistä.

"Anteeksi tarjoilija, mun ruoassa on hius."
"Missä?"
"Tossa."
"Wooooow."
(Sai se oletettavasti uuden annoksen.)

Kun kaveri raahaa poikaystävänsä ottosukunsa eteen näytille, niin eikös vaan ruveta pohtimaan vapaana hurvittelevan osapuolen parisuhde-elämää. Onko se sun poikaystävä? Meille kerrottiin, että sulla on joku sellainen? Onko toi sun mies? Eikö mulle jo kerran diplomaattisesti sanottu, että on monta tapaa elää hyvä elämä.

Serkkupoika sai kameran ja rupesi kuvaajaksi. Perkele, sillä on silmää. Check this out: http://polttouuni.deviantart.com/. Se varmaan elättää mut sitten, kun on rikas ja kuuluisa kuvaaja.

--

Muutama viikko sitten toiseen olohuoneeseni eksyi pari menneen elämän hyvää ryyppykumppania, jotka olen nähnyt viimeksi yli kolme ja puoli vuotta sitten, ennen korkeakouluopintojeni alkamista. Juttu luisti ja oli oikeasti oikein mukava kuvainnollinen törmäys. Mitä, mistä ne nyt kaikki tupsahtelevat sinne? Vähän tökki, niin palasihan niiden muisti, ja taas höpötysvaihde päälle. Suhteellisen ihanaa, ihan kuin viimeisestä illanvietosta tai aamusta kenties olisi vain muutama aikayksikkö. Tajuaisivat nyt etsiä meikäläistä sieltä useamminkin.

--

Skins on aivan mahtava sarja! Viimeisin jakso aiheutti pientä alakuloisuutta rankalla aiheellaan. Menivät vielä tuomaan esiin sen hurmaavan kiharatukkaisen pojan persoonan pimeän puolen.

--

Pöytään ja vuoteeseen luettuna. Miten voikin saada ruoanlaiton ympärille kiedotun tarinan noin mielenkiintoiseksi? Melkein teki mieli ruveta harjoittelemaan kokkaamista.

Kirjahyllystä bongattu vielä yksi nickhornbyläinen. Alas on pitkä matka, mutta matka ei vaikuta kuitenkaan huonolta. Onkohan tuo kirjoittanut yhtään huonoa teosta?

--

"Today it's in the air again.
Today another incident that just went up.
No way, this time I will not take the blame.
It's pretty obvious who needs to shut up.

Did I act like a fool 'cos I didn't know what to do when you gave me just a little bit more than I bargained for,
a little too much in my hands when my hands are tied?

Give me a reason, come on and make my day 'cos I'm out of cheeks to turn the other way.
Ask yourself just how lucky do you feel?"

Koskakohan oikeasti aloitin tuon melkein 1300-sivuisen romaanin lukemisen? Varmaan noin vuosi sitten. Ei se pituus ollut, joka pitkitti tätä rupeamaa. Teoskaan ei ollut huono. Ne olivat varmaan ne politiikkakirjoitukset, jotka eivät jaksaneet niin kiinnostaa, vaikka varmasti sivistivät omalta osaltaan. Välillä rupesi ahdistamaan uskonnolliset mellakatkin niin, että oli pakko lukea jotain kevyempää. Nyt se on kuitenkin luettu - missäpä muualla kuin Rennossa. Mä en kyllä ikinä oppinut niitä kaikkia nimiä, niin hankalia kirjoitusmuotoja eikä lausumistavasta mitään hajua.

Yksi vuosi eletty Intiassa. Voih, nyt tekee mieli Intiaan.

--

"Missä vaiheessa sopiva poika muuttui sopivaksi nuoreksi mieheksi?"

Saavuin seuraamaan vasta ponin toista luokkaa, mutta ensimmäinenkin oli kuulemma mennyt hyvin. Uudet vermeet päällä ja letitettynä näytti tamma taas aivan ratsuponilta. Hyppäsi hyvin, vaikka laukka ei oikein pyörinyt ja yksi este oli hetkellisesti turhan pelottava.

80 cm: Perusrata puhdas, uusintaa pääseminen aiheutti ratsastajalle hämmennystilan kuulemma. Uusinnassa yksi pudotus. Sijoitus 11/19.
90 cm: Korkeus ei todellakaan ole ongelma. Hyppäsi hienosti ja erittäin puhtaasti siihen asti, kunnes niittasi pelottavan kummalliselle puunväriselle esteelle. Senkin sitten hyppäsi kolmannella yrittämällä, pölövästi poni.

--

"Jos noiden kakaroiden takia mun ponin tekee sivuloikan, niin mä nirhaan ne."

Mun mielestä oli suhteellisen viihdyttävä elokuva, varsinkin niin sanotuksi toimintapläjäykseksi. Kallista touhua, mutta kaipa tuosta sen kymmenen euroa ilkesi maksaa. Rupesi naurattamaan heti ensimmäisten sekuntien aikana ja, kun päästiin siihen romutusvaiheeseen, niin vasta alkoikin naurattaa. Mahdollisesti Will Smith on vain ruvennut jossain vaiheessa valitsemaan erilaisia rooleja, mutta voisin sanoa herran kehittyneen myös näyttelijänä.

Mä muuten ensimmäiset pari viikkoa Voicelta kuultuani mainoksia olin siinä luulossa, että kyseisen elokuvan pääosassa on Bruce Willis. Perjantaina olin lukevinani iltapäivälehden otsikoista, että nyt Bruce Willis on Suomessa. Joku voi suorittaa freudilaisen analysoinnin tästäkin sitten.

--

Olin tänään niin tylsistynyt, etten jaksanut katsoa edes Serranon perhettä.

--

(Ei voi siteerata lyriikoita, eivät sovi teemaan ja ovat aivan liian härskit.)

Mahdollisesti rauhallisin Tampere-visiitti ikinä. Ei se mitään, matka sujui mukavammin kuin viime syksynä yksin, kun kulutin puhelimen akun loppuun, tuhlasin puolet matkakassasta yltiökalliiseen rautatiesiideriin ja harrastin over social -toimintaa. Jouduin julman dumppauksen kohteeksi, kun matkaseurueeni halusi freesiytymään hotelliin, ja otin suunnakin Ylöjärven "kodin". Kolme siideriä taustalla ja hyvä ranskalainen nousuhumala. Löysin jumppapallon ja seurakseni Apulannan. Uskotteko, että oli oikeasti mahtavat bileet pystyssä?

Takaisin Tamperetta kohti (kävi ilmi, että edellinen bussikuski oli veloittanut ulkopaikkakuntalaiselta 60 senttiä liikaa matkalipusta), kun treffikaverit alkoivat siirtyä oikeaan maisemaan. Aika hyvä ajoitus yllätysreissulle, entinen ryyppy- ja opiskelukaveri on lähdössä noin kuukauden päästä Göteborgiin vuodeksi vaihtoon. Vaihto eläkeläisvoimistelijaan ja syvällisiin keskusteluihin elämisen vaikeudesta.

--

Mentiin sitten katsomaan serkkuseni kanssa tanssileffa. Huokaus. Ei se hyvä ollut, mutta sen jälkeen ei voinut olla hetkeäkään paikallaan, pakko oli päästä klubbaamaan. Taisin vilaukselta nähdä muutaman tutun, yhden jätin kylmästi seurustelemaan pakkomielteensä kanssa, koska olin jo kutsuun vastatessani ilmoittanut haluavani tanssimaan. Siinähän sitä vietettiin arviolta kolmisen tuntia vetämällä fiiliksellä. Hikoilin, hikoilin ja hikoilin vielä lisääkin. No, sainpahan kerrankin Onnelassa ilmaiseksi vettä. Jospa ne vaikka eivät halua kenenkään pyörtyilevän siellä nestehukan seurauksena. Joo, ja mun epäiltiin harrastavan jotain tanssia. Reps ja kops. Kiitos silti, imarreltu mä toki olen.

--

Voi järkytys, kun Amiksen isä on upea: http://www.connemara-kraemer.de/Stallion%20Parade%20Clifden.htm

--

"Onko Mia kirjoilla?"
"Ei, koska se on blondi."

(Allekirjoittanut ja serkkunsa keskustelevat tietokoneen vieressä ja serkku näyttää vastatessaan nimimerkkiä l3londi.)

Yksi sakkolihallinen ja yksi keskenkasvuinen kokivat viikonloppusuunnitelmansa olemattomiksi, joten oli aivan pakko keksiä jotain viihteellistä toimintaa. Enpä ole koskaan harrastanut kunnolla mitään pussikaljoitteluun suuntaavaakaan, joten kikatellen suuntasimme Ruissalon luontoon seuraamaan kansainvaellusta. Mikähän siinä festaritunnelmassakin vetää puoleensa? Syvällisiä keskusteluja, mielenkiintoisia drinkkikokeiluja, sosiaalista elämää ja turhankin vauhdikasta menoa (kyllä, olin kirjaimellisesti kaatokännissä tienpientareella). Postivie thinking, jos kaadoin kaloreita sisääni, myös urheilin niitä pois. Jotain ihmeellistä kiukuttelua maisemissa, mutta varmasti ansaittua sellaista.

Rentokin oli mukana illassa, vaikkakin lähinnä nopean vessakäynnin merkeissä. Mielestäni paljon viihdyttävämpiä olivat ne kaislikossa rätisevät karhut.

Eikä pornokauppiaan poika poppoineen tehnyt sitten sen vähempää, kuin soittanut sen kauan toivomani paapacoverin, ja sitten mä en ollut edes kuulemassa. Thanks vaan! Kiroaisin vaivaiskoivun latvaan, jos osaisin tehdä jotain niin taikauskoisen hienoa.

--

Huumaa hevosella - siis, ihan hevoskokoisella - ratsastamisesta, mutta jälkikäteen kramppifiilis. Ei ihan heti myöskään uuttaa valmennusmaratoonin kuvaamista. Hienoja kuvia, mutta niskahartiaseutu jumissa ja monen tunnin muokkausrupeama jälkikäteen.

--

Saakelin Shallow Grave poistettu niin Film Townin kuin Makuunin valikoimasta. Joo, todella hienoa, että se on siellä sun koneella, kun mä istun kotona. Kuulemma ratkaisu on mahdollista kehittää.

--

"Teen kuolemaa."
"Krapula?"
"Jep."
"Kahden päivän takaa?"
"Jep."

Katsoin artistitarjonnan, tarkistin kalenterista ajankohdan ja totesin, että voisin haluta osallistua. Suunnitelma:
1. Soitto vaikuttavalle taholle ja ilmaisen sisäänpääsyn sekä back stage -passin hankkiminen.
2. Soitto johonkin festivaalialueen lähellä sijaitsevaan hotelliin ja huoneen varaus.
3. Odottaminen.

http://www.jyvaskylarock.fi/

--

"On the head of the cock is a young boy waiting for a good-night kiss.
On the head of the cock is the home of rapist's dirty fists.
On the head of the cock is a fortress of beauty and war.

But they never wanna talk about the consequence.

Dear Romeo,
can I see you on the rodeo,
can I hear you when you howl?
Super Ego Romeo.

On the head of the cock just wanna get, just wanna give.
On the head of the cock lives an actor.
On the head of the cock you run home to live your life.

But they never wanna talk about the consequence.

I want to be loved, to bury some of my phobias.
I want to give love and hold your flowers at my funeral.

Dear Romeo,
after the rodeo this disco is dead and you lay wounded
and we can never ever fix this accident
and in any case you lay wounded."

Poni oli mennyt traileriin kauniisti, hienoa, ja käyttäytyi taas kisapaikalla oikein mallikkaasti, hienoa.

70 cm: Alussa kaahotti, yksi pudotus. Muuten hyppäsi oikein hienosti.
90 cm: Yksi (?) tiputus ja kaksi kieltoa viimeisellä okserilla. Mahdollisesti turhan kova pala vielä. (Kukaan ei ainakaan viimeistä ennen tehnyt puhdasta rataa.)

--

Voi voi, Sitruuna-parka alkoi keittää. Toivottavasti isi saa sen kuntoon.

--

Hengailua Poron terassilla, Rennon terassilla, Katariinassa, Ruisrock-autojonossa ja Poron terassilla. Puolikas kuohuviini sai pesutehtävän erään humalaisen stadilaisen toimesta. Turhaa selväpäisyyttää ja vastakohtana turhaa humalaisuutta. Hälytystilakaan ei saanut iltaa kovin vauhdikkaaksi.

--

"Papi."

Poni on poni nyt virallisestikin! Käytiin mittautamassa Lilian Anivetin tiloissa ja niinhän se Koponen siitä sai 148-senttisen, kun tamma alkoi rentoutua enemmän. Kun kansainväliset kisat eivät ehkä ole aivan realistinen tavoite, ainakaan vielä, niin tämä toimii Suomessa oikein hyvin.

Helpotus suuremus.

--

"Oliskohan tosiaan pitänyt viedä se viski kiitokseksi?"