20.7.2007 - 22.7.2007 (perjantai - sunnuntai)
WanajaFestival, Hämeenlinna. Tip tip tap. Tappelu sateenvarjoista ja kotiin palaamisesta. Uudet neutralbeiget popot jalassa ja aamukasteen voittanut kosteus nurmikolla, kaunista jälkeä. Ei ollut edes kylmä! Sliipattu ja treenattu seremoniamestari, joka ei epäröinyt siiderin vastaanottamista. Polttamatta ja pah - jopa selitin, kuinka käytti teltan kulkuaukko hyödykseen. Suku ja "suku" saapuivat, nautittin ja "nautittin" sukulaisista. Markus the Legend ja hoviseuralainen Lauri sekä hovikirja liikkuivat ahkerasti vetäen aamutakkitytönkin ylikierroksille. Hiekkaa oli pivossa, herneenpalko suussa (toimituksen huomio: meditoiminen silmät kiinni aiheuttaa tukehtumisen vaaran) ja lihakset jumissa. Öisin ihmeteltiin yksisuuntaisia ja transvestiittien tyylitajua sekä joujoujouattiin. Huoju puolelta toiselle, siitä se lähtee, mutta älä tuhlaa rahaasi juomiin. Kuvaa, kuvaa, kuvaa. Kuvaa muusikosta, kuvaa tavallisesta ihmisestä, kuvaa muusikosta ja tavallisesta ihmisestä. Juokse, juokse, juokse. Paini ja satuta. Kiitä ja kehu. Luota, että sinut joku pelastaa hyttyseltäkin.
Musiikillinen anti: The Odorants antoi nostalgian makua, mukavaa sellaista kuumeisesta solistista huolimatta. Idols-Agnes selvästi viihtyi lavalla ja itketti faneja, mutta vähän tuo säväytti kuitenkaan. Von Hertzen Brothers - kolme coolia nuorta miestä ja linnunlaulu. Eivät edes soittaneet Kiss A Wish -teosta. Liian pitkä. Tattista vaan sinnekinpäin. PMMP sivisti perheenlisäyksestä ja uhkaili rystyset valkoisena. Toinen oli, toinen ei. Maj Karma ja Hra Ylppö. Onhan siinä katsottavaa, mutta musiikki ei tule varmaan koskaan iskemään. Jonna Tervomaassa on vialla jotain pahasti. Keikistelee ja laulaa, mutta ei herätä kiinnostusta. Pliisua biisiä ja pliisua esiintymistä. Anteeksi. Weeping Willows aiheutti pienoisen yllättymistilanteen musiikkityylinsä ja ulkomuotonsta suhteen. Missäköhän boksissa minäkin olen kasvanut? Aika kivaa hömpöttelymusiikkia. Enhän mie ees muistanut, että siellä jokin CMX oli. Brightboy niin hyväntuulinen ja Paleface niin hiphop, pakotti mukaan. Beats&Styles viihdyttää kerta toisensa jälkeen, tällä kertaa erittäin suurelta osalta Dj Alimon sohvaherätyksen ja toisen maailman juttujen takia. Lapko nähty toisen kerran livenä eikä edelleenkään kuultu levytettynä yhtään. Ehtinyt jo unohtua, kuinka hyvä onkaan. The Flaming Sideburns ja puukenkävarpistus (ei ole mun vika, jos tampereenseutulaiset eivät ymmärrä äidinkieltään). Irina, Irina, Irina, ihana Irina ja lappalaisten kansallismaatuskahame. Taltta, mikä ihmeen Taltta? Olisi ilmeisesti pitänyt käydä katsomassa, mutta katsotaan sitten televisiosta. Yö villitsi kansan, kummat suomalaiset. Eivätkä edes soittaneet Joutsenlaulua, sinivalkoisesta rakkaudesta vaan hoilasivat. Kunto loppui jo ensimmäisellä kaudella, mutta toinen veti silti Kotiteollisuutta äijänä.
--
25.7.2007 (keskiviikko)
Paniikki, kasvava paniikki. Kotiseudun pojat, niin mahtavat pojat, ja aikataulu näyttää Traffic Islandin keikalle ajankohdaksi kello 21.00. Ystävällinen sielu
Noct ilmoittaa, että näkemisenarvoisen Last Days Of Aprilin lisäksi paska-Lapko on S-Osiksella. Googletan ja tutkin, mutta missään ei ilmoiteta kuin noinaika ensimmäiselle indieiltama-artistille. Kuunnellaan nyt hieman ensimmäistä kertaa levytettynäkin. Haistakaa nyt paska! Huoli on suuri, toinen vetää ja niin vetää toinen. Visiitti ylioppilasvillagessa, visiitti klubilla ja huojennus. Ei kiirettä Donnasta toisaalle, liian helppo yllytyshullu
smiiu lupautunut seuraksi ja
jannie :n työvuoro loppuu sopivasti. Aina on lupaavaa, kun bändi kuulostaa heti ensimmäiseltä kuulemalta vähintään mukavalta, ja sitä teki LDOA. Ruottalaiset vetivät hyvin. Teemu Brunila meets Sturm und Drang with peaceful Foo Fighters, niin se sanoi. Jei ja iih. Lapko. Keikka etenee ja suunta on mahtavasta vain parempaan. Lapkolapkolapko. Niska kipeänä kuikuilusta, solisti on pakko nähdä. Ne kasvot, se ilmeikkyys. Se tunne koko yhtyeellä. Se ääni, se tunnelataus. Pakko olla menninkäisten sukua, omaa luokkaansa. Ei voinut edes spiikkauksesta valittaa. LAPKO.
(Siellä oli todella upea puoliksi malesialainen tyttö, jonka takia voisin melkein ruveta lesboksi ja rakastua.)
Ii'i, sanoo Bae joka toisen askeleen aikana ja muut epäröivät nousta kyytiin. Klubikeikka ja kolmas kerta toden sanoo - allekirjoittanut on rakastunut.
--
26.7.2007 (torstai)
DBTL jatkuu ilman minua. Ei se mitään, koska käyn ostamassa albumit Young Desire ja Scandal. Repeat, hymy ja upea tunne. Tämä on se ihmisten lahja ihmiskunnalle. Musiikki.
"Just imagine how it feels to the guys playing the music?" Yritän, mutta en usko pystyväni.
Rubik, Sur-rur ja Damn Seagulls, joista keskimmäinen oli suoraan sanoen huonoa punkkia. Kaksi muuta olivat mukavaa kuunneltavaa, mutta väsymys oli turhan voimakas.
--
27.7.2007 (perjantai)
Kuuntele, Härkätie, perkele kuuntele! Minä kuuntelen ja kehrään.
Koska se lävistää, menikö se jo, onko se jo siellä? Nyt tulee verta. Pelottavan sumeaa.
Ihastellaan yhdessä Kaskentie 5 A 1 -asunnossa. Vanha puutalo, aivan ihana. Kultturellista laaja-alaisuutta ympärillä. Tyjää, mutta kodikasta. Koti siitä tulee.
--
28.7.2007 - 29.7.2007 (lauantai - sunnuntai)
Niin, tuparit ovat siis vasta elokuun puolella? Pikkuharjoitukset näin alkuun. Kyllä ne muutkin valvoivat. Nukkua tai ei nukkua. Aamu se hulvaton oli, hulvattoman älytön. Mistä sitä juttua riittääkin? En ihmettele oikeasti, mutta lähikaupan kansalaiset todennäköisesti ihmettelevät. Saakeli, ei sentään painittu, vaikka muovipussi pässä ja mustat nahkahanskat kasvoilla kuljettiinkin.
"Can I hear when you howl?" ja jokin riipii sisuksiani. Ihan paska bändi.
--
"On the head of the cock
is a young boy waiting for a good-night kiss.
On the head of the cock
is the home of rapist's dirty fists.
On the head of the cock
is a fortress of beauty and war.
...But they never wanna talk about the consequence.
Dear Romeo,
can I see you on the rodeo,
can I hear when you howl?
Super Ego Romeo.
On the head of the cock
just wanna get, just wanna give.
On the head of the cock
lives an actor.
On the head of the cock
you run home to live your life.
I want to be loved,
to bury some of my phobias.
I want to give love
and hold you flowers at my funeral.
Dear Romeo,
after the rodeo
this disco is dead and you lay wounded.
And we can never ever fix this accident.
And in any case you lay wounded."