IRC-Galleria

Mä en enää ikinä katsokaan kimon oriin suntaan, vaikka olisi kuinka hieno. Perkele!

Ei pysty tekemään kahta asiaa samaan asiaan, ei pysty:
http://www.youtube.com/watch?v=DMCVwMsCuJI

--

Perjantaina katsomassa Pirates of the Caribbean: At World's End. Tiivistettynä: ensimmäisen oli ehdottomasti paras, mutta ovat jatko-osatkin viihdyttäviä. Johnny Depp oli edelleen onnistunut Jack Sparrow'n roolissa, mutta rupesi sekin jo melkein kyllästyttämään - ensimmäisessä se oli jotain uutta ja vinhaa. Orlando Bloom teki ehkä hienoimman uudistumisen - mutta vasta lopussa. Keira Knigthleyn totesin olevan melko huono roolissaan - teki koko nostatuskohtauksesta aivan epäuskottavan. Oli siinä sentään Keith Richards! Hieman sillä on matala ja möreä ääni.

--

Sunnuntaina käytiin Perniössä papan naapurissa todistamassa Nella- ja Lemppu-nuorikkojen työntekoa. Mukavia ihmisiä. Nella esitti valjakkohevosta ja Lemppu ravitonta ravuria, jolla on epätavallinen väritys. Nella ei halunnut traileriin ja tuli nätisti pois. Lemppu halusi traileriin eikä halunut pois.

--

Ensimmäinen kesätyöpäivä. Aika leppoista ja sain aloittaa vajaalla päivällä. Jei, ihmisten piikittäminen on kivaa. Ja mä ku luulin olevani sekaisin, vastasi mustaksi muuttunut hottis.

--

"I can tell that you're into me.
Baby, it's so plain to see.
I can see it in your eyes.
You're paralyzed every time I pass you by."
(Sopisi varmaan muhun usein.)

"And you're the kind that gets your way
every minute, every single day.
I can see it all in your face.

You're struttin' 'round here like you think that I can't do without you.
You got some nerve to think that I would give up everything.

Slow down baby."
(Tuli heti eräs mieleen.)

Saksalainen sporttiponi osoitti taas kerran sivistymättömyyttään. Kaikessa rauhassa käytiin syöttelemässä laidunkäytävän perällä. Ajattelin, että varsa pystyy paremmin luona, kun ei olla aivan "portilla". Jokin alkoi lähestyä naapuritontin suunnalta, se tömisi ja äänteli. Äitiponi katsoi kerran ja se riitti. Sitten lähdettiin sellaista vauhtia, että epäilin jo kohta olevani naama mättäällä (tai vähintäänkin häpeissäni, kun tallinomistaja oli jo kehoittanut olemaan varovainen noiden kanssa siellä kapeassa tilassa), kun Lilian sinkaisee kotiin.

Huokaus. Ei kai Saksassa sitten ole shtelanninponeja.

--

"It's amazing."

Ferrari Sardana täynnä puolanenglantilaista verta varsoi orivarsan! Kuulemma iso ja kummallisen vaalea. Kolmen vuoden päästä ollan Ypäjällä jännittämässä, päätin jo näkemättä.

Ei sitäkään sitten tarvinnut kauan odottaa.

--

Joo, se "kummallisen vaalea" olikin sitten rautias.

--

"Jos sulla kerran on taskussasi suurin unelma, niin pidä siitä kiinni." (Ypäjällä nähdään.)

No niin, meidän turhanrohkea kolmipäiväinen oli eilen sitten pättänyt poiketa itsekseen pesarin kautta satulahuoneeseen! Ollako vai eikö olla selvä ponivarsa, selvä connemaravarsa? Melkein kuukauden vanhempi puoliveriskä Lissu tulee edelleenkin silmät pyörien ja visusti äidin kintereillä sisälle vapaana. Onhan se hieno, mutta kyllä sosiaalisuus on silti mahtavaa - onhan se todettu ihmisissäkin. Meillä taitaa olla edessä ERITTÄIN pian totuttaminen varren päässä kulkemiseen tai tallinomistajalle menee lopullisesti hermot näihin kasvatuspuuhiin. Onneksi jannie viettää pakollista kesälomaa.

Riimuun ollaan jo aloitettu totuttautuminen: jannie

Juu, ja pikkuinen ponivarsa on ilmeisesti melkein hengevaarassa, kun joutunut näin pienenä tarhailemaan naapurinaan muita hevosia. Olisi sekin joutanut tallin taakse piiloon muulta elämältä. Voi jösses, mulla mahdollisesti vielä napsahtaa tämän kesän aikana.

--

"She's never gonna be like the one before.
She read it in her stars that there's something more.
No matter what it takes, no matter how she breaks,
she'll be the Queen of Hollywood.

Now her mother collects cut-outs and the pictures make her smile.

Queen of Hollywood, it's a loaded fantasy."

Huh heijaa, meinasin melkein unohtaa merkitä päivä tänne.

14.5. kello 21.30: Elina kävi antamassa iltaheinät hevosille. Ei mitään.
15.5. kello 01.00: Jussi tuli kotiin ja kävi katsastamassa hevoset. Ei mitään.
15.5. aamulla Elina ehti jo lykätä kauratkin eteen, mutta huomasin ylimääräisen jalkanelikon vasta Lillanille riimua laittessaan. Siinähän sitä sitten myöhästyttin koulustkin, kun oli PAKKO mennä ihmettelemään.

--

Tänään käytiin tsekkaamassa tulinen espanjalainen Iberico. Näytti espanjaliselta eli komealta.

--

"Mortti, Vertti, Mora, Moukari, Monna..."

Huh, olipa taas ensikosketus paikallisiin illanistujaisiin. Tarkoitus oli alunperin vain heittää jannie tapaamaan entistä Hero1:stä. Lähdön viivästymisen seurauksena oli kuitenkin pakottava tarve jäädä katsomaan Euroviisuja ja jännittämään Pakarisen puolesta. (Jannien kertoessa virallisesta vedonlyönnistään, povasin jo odotusten vastaisesti Leave me alone -kipaleelle huonoa menestystä.)

Ilta alkoi rauhallisesti. Hieman väsytti edellisen yön aavistuksen epäonnistuneen Knucklebone Oscarin keikan ja aavistuksen paremmin sujuneen Onnela-vierailun jäljiltä. Siinähän sitä muut kittasivat alkoholia suolistoon, minä kokajuomaa. Porukkaa lähti ja porukkaa tuli...ja porukkaa tuli...ja porukkaa tuli. Herttinen sentään, olikohan siinä melkein koko Rymättylä Saukossa? Niin paljon nuoriakin! Liian pitkä pöytä, liian leveitä penkkejä ja liian rajoittunut aivokapasiteetti kuuntelemaan kahtakymmentä eri juttua. Ilta napsahti baarin puolesta aika näpsäkästi poikki, kun lasi helisi, tuoli räsähti ja lasi helisi parin onnettoman temperamentikon toimesta.

Hyvä idea numero yksi: Bae on kuski. Enkä edes valita. Oli oikein viihdyttäviä kääliökyytiläisiä monta eestaaskiekkaa, vaikka vähän jokainen pyytelikin toistensa puolesta anteeksi näiden käytöstä. Hei kamoon, mulla on hyvä hermorakenne. Kummallisia juoppoja kylläkin - huusivat joka toisessa kurvissa hiljentämään. Pieni pelko luikerteli mielessä, kun ohjeet johtivat välillä melkein yhden hevosen mentäville hiekkapoluille ja viidensadankymmenen mutkan taakse. Missä sä olet nyt? Vet inte. Missä sä olet nyt? Mä en ole eksynyt, mutta en tiedä. Enkä edes eksynyt. Kulkuneuvon mittaristoonkin syttyivät valot noin neljännenkymmenennen kilometrin jälkeen.

Viimein tuli tauko ja päädyin "en mä oo koskaan käynyt Hämeenlinnassa" -pojan alakertaan nukkumaan erittäin upean kissan viekkuun.

Tuli nähtyä se hyvä puoli ja se "wtf?" -puoli.

Niinhän mä sanoin! Jee, Suomen edustaja 17. sijalla viimeisten pisteiden jälkeen. Oikeasti, se oli ihan hyvä esitys, mutta suurin osa Euroopasta ei tule koskaan ymmärtämään raskaamman musiikin päälle. Lordin voitto ei kerro mitään musiikkimausta. Olen enemmän pahoillani The Arkin puolesta. Onneksi, onneksi, onneksi Serbia voitti. Se ei ollut huono. Järkyttävää oli kuitenkin se, että Ukraina ja Venäjä killuivat siellä perässä niin monella äänellä. Mikä ihmisiä oikein vaivaa?

--

Euroviisukatsomo vuonna 2006:
"Aika vitun siistit koreografiat noilla."
(Hiljaisuus.)
"Se on viittomakieltä."

Jotenkin vaan niin siistiä, kun voi löytää oman otuksensa Hippoksen tietokannasta: http://www.hippos.fi/hippos/kilpailutiedot/ht.php?HID=977315&sukupuu=1

Höösätädin mukaan ihme, jollei ruskea unelma (juu, jätetään tää nimi käyttämättä) varso parin päivän sisällä. Tarkoittaako tuo määrä samaa kuin kolme viikkoa, kuten omansa tapauksessa? Sanoin vastaavalle henkilökunnalle, että laittaa olkia sitten jos kävelee kahdeksan jalkaa vastaan aamulla.

15 viikon tuskaharjoittelu on LOPPU! Tosin, ne idiootit ovat ahtaneet meille vielä pariksi viikoksi much much much ohjelmaa...

--

"The Original ape-human-wildman formed Knucklebone Oscar."

Saakelin saakeli, oli surullinen jakso taas. Ensin ne tappoivat iki-ihanan ja ylisöötin Dennyn ja sitten näyttivät sitä Izzien tuskaa. Siihen päälle vielä Meredithin ja McDreamyn pattitilanne.

--

Olin muuten viime viikolla obduktiossa (tietämättömät kärsikööt). Mielenkiintoista, mutta varmasti puuduttava ammatti pidemmän päälle. Siellä luolassa sen mitättömän hajun, yhä enemmän samalta näyttävien potilaiden ja pimeää huumoria jakelevien työtoverien seurassa. En pyörtynyt enkä yökkäillyt, kuten olin jo ennustanutkin.

--

"I thought I was a surgeon."

Taluttelulenkin loppusuoralla ponin kanssa. Ehdin kuunnella, että nyt lähti moottoripyörä kiihdyttämään meidän "takaa". Ponikin siihen vähän reagoi, joten oma keskittyminen oli osittain sillä suunnalla. Kaveri kääntyi tallitieltä isommalle - ja RÄKS! Takalasi hävinnyt, lommo takaluukussa ja kaksipyöräinen kyytiläisineen kummossa asfaltilla. Siinä sitä sitten kävellään kohti onnettomuuspaikkaa poni narun päässä. Onneksi paikalle ennätti nopeasti muitakin. Muitakin, jotka osasivat myös kertoa, että moottoripyörällä oli ollut selvästi ylinopeutta tuolla 60:n lätkän alueella. Suuremmilta henkilövahingoilta ilmeisesti säästyttiin, vaikka auton vauriot olivatkin kuulemma todennäköisesti seurausta kyydissä olleesta tytöstä, eivät ajopelistä itsestään.

Siinä sitten seisoskeltiin ponin kanssa ja yritettiin olla jotenkin hyödyksi, kun kaverikin oli aivan ymmärrettävän hysteerinen. En mä ainakan luontainen tukihenkilö ole. Kun poliisien pillit alkoivat ulvoa, päätin hävitä muutaman metrin päähän. Poni iski turvan nurmikkoon eikä kiinnittänyt mitään huomiota. Viiuuviiuun loputtua rupesin pörisemään meidän pakosuunnalla. Mediheli lähestyi ja alkoi laskeutua alemmaksi. GULP! Pelkkä riimu pässä eikä mahdollisuuttaa karata tallin suuntaan. Poni lopetti syömisen, juu, ja jäätiin seisomaan keskelle sivutietä. Siinä se sitten olikin, ryhdikkäänä, mutta vailla paniikkia. Iso kärpänen? Ainakin hieno Lilian! Rauhallisesti lähdettiin liikkeelle ja jatkettiin kotiin. Ei päästy testaamaan reagointiastetta maahan asti laskeutuvaan helikopteriin, mutta eiköhän tämän jälkeen selviä mistä vaan.

Hieno vappu, aatto Rennossa ja the päivä actionillä.

--

"Säästä aikaa.
Jos vedät verhot kiinni, päivä ei karkaa eikä yötä näy.
Se on melkein sama, kuin ettei kello käy.
Peilit ympäri sä voisit kääntää, ettet itsees näkisi.
Älä vanhene. Pysy kauniina. Tämä on käsky, ei toive.

Loputon, loputon, loputon aamuyö on.
Älä muutu koskaan, kaunis, ajaton.

Sä voit päättää, kokeilla syödä toisin, uskosi pyhittää, jäätyä pois
tai pitää huolta, millainen hautapaikkasi ois.
Jokainen kuuluisa, jokainen kaunis, nuori, jonka sana painaa.
Kuolemankello käy. Pidä huolta, ettei se ruumiissasi näy."

Vihdoinkin sain aikaiseksi mennä katsomaan Myytin - yhden parhaimmista bändeistä - vaihtoehtojälkeläistä. Sydän hypähti ensimmäisen kerran illan aikana, kun nykynuorena tajusin unohtaneeni kannettavan puhelimeni kotiin. Kiireessä lähdin ja keikkaakin oli sitten se kaksi tuntia aikaa. Toinen sydämmentykytys: toi näyttäis vähän niin ku Antilta, ja toi vähän niin ku Anniinalta, ja noi vois olla nen kaks muuta...

Rento. Kaksi tuntia.

jannie päätti kaikesta myrtsiydestä ja väsymyksestä huolimatta lähteä mukaan, koska ei toiseenkaan seuraan kelvannut. Ei mennyt kauan, kun "mä oon niin niin niin tyytyväinen". Kylmiäväreitä, estämätöntä typeränhymyä, kiitosryöppy ja pieni keskustelu menneistä. Annina oli aivan lumoava. Se ulkonäkö, se ääni, ne sanat, se olemus. Tarkoituksellista tahi ei, Antti vivahti Morrisonin suuntaan.

jannie (Meikäläisellä ehkä aavistuksena lievempi tunne, mutta silti samanlainen.)

Vielä päälle lapsena karkkikaupan ikkunassa Suxesissa.

--

Kyllä ne ihmiset ja lääkärit ovat viihdyttäviä. Vappu alkoi aikaisemmin kuin koskaan.

--

"Vaaransinko meidät? Sano, etten tehnyt sitä täysin turhaan."